Kaikki discohameen syytä
Pikkulauantain aamu. Eilinen oli siis ollut pikkuperjantai. Tiesin että päivästä tulisi hidas ja laiska. Kaikki tämä uuden hameen syytä.
Tiesin välittömästi, että kotona kyseistä vaatekappaletta tullaan katsomaan laajentunein silmin. Sanattomana pienestä järkytyksestä, varsinkin kun sen ristii ensiesittelyssä discohameeksi. Itse olin myyty saman tien, kun se kurkisteli mustien vaatekappaleiden keskeltä rekistä. Puolustin sekä pukukopissa että kotona miksi se on niin ihana ja mallailin pronssisena hohtelevaa vekkihametta lanteille.
Lanteista muutama sana vielä myöhemmin.
Tuli siis tiistai ja olin saattanut sanoa yövieraaksi tulleelle ystävälleni, että hameen pitäisi päästä ulos. Olin ostanut siihen sointuvat korvakorutkin. Tajusimme että meillä oli tunti aikaa ennen lähtöä ja siinä oli tehoa kun kaksi naista käy suihkussa, pesee tukan, laittaa tukan, vetää juustoja ja kirsikkahilloa sekä vain hieman jäähtynyttä juomaa sekä maalaa huuliaan. Ja toinen tietysti potee vaatekriisiä koko valmistautumisen ajan kunnes päätyy pukeutumaan mustaan.
Koska discohame tuntui tiistai iltaan överiltä. Mutta bussin suunnatessa keikan jälkeen kohti keskustan mitä tahansa auki olevaa tanssittavaa musiikkia soittavaan yökerhoon, vaihdoin hametta ylle jonkun miehen laulaessa vieressä tangoa. Kovaan ääneen.
Enkä ollut yhtään överi kun tajusin paikan aulassa odottavan kattoon nousevan glitterisen Zeuksen. Tai hohtavat koukeroiset peilinkehykset. Tai hopeat sohvat. Aika kamala paikka, mutta niin antaumuksellista tanssia hikistä hiusrajaa myöten, että sydän olin pysähtyä.
Ja seuraavana aamuna en kunnolla kävellyt, koska lantio oli niin kipeä. Paahtavan aurinko osui sälekaihtimen välistä hameen vekkiin. Kuin se olisi iskenyt silmää. Olikohan ollut liiankin rajut muuvit. Ehkä muutama ankaran innokas jooga ja alaspäin katsova koira sekä SUPpaus olivat koetelleet. Kirsikkana tälle koetukselle vielä jokunen despacitomainen lanne. On pysäyttävää ajatella, ettei enää palaisi kaksikymppiseksi, mutta ottaisi kyllä se kropan. Pää alkaa ottamaan etumatkaa. Mutta kaikki se estoton antautuminen on sen arvoista.