Aamu Airistolla
On vielä kylmä ja tottumattomana satulaan takamuksen luut yrittävät kaivautua takataskujen läpi tehden kivun tietoiseksi joka kilometrillä. Hetkeksi pysähtyessä satula kuitenkin kiehää lonkkaa vasten kuin kissa. Tai linnun nokka.
Kun uskollinen punainen Nopsani hylkäsi minut työmatkan viimekilometreillä kovaäänisesti paukahtaen, alkoi parin vuoden suruaika. Ja kukkaronnyörinkireys. Mielikuvat kukkahelmoista, etukorista täynnä päivänkakkaroita, kesäreissu Turun saaristossa sekä eritoten pyöräorientoitunut kanssaeläjä saivat aikaan päätöksen, että on aika siirtyä uuteen suhteeseen.
Kummasti pyörän budjetti venyy, jos sille antaa myöten. En ollut koskaan uskonut, että maksaisin päätä nyökytellen merkittävän summan pelkästään lukosta ja vaijerista. Mutta olen alkanut nähdä kuinka pyöristä on jäänyt paikoilleen vain eturengas. Kuulen tarinoita pakettiautoista, voimapihdeistä ja rälläköistä. Aamuista jolloin pyörästä on jollekin kelvannut käsijarru. Jos joku vie pelkän pumpun, sitä voi sanoa hyväksi tuuriksi.
Ennen kaikkea olen alkanut nähdä pyörän kokonaisuuden sijaan osina. En vain varkaille kelpaavina satuloina, polkimina ja vaihdepakkoina. Kanssaeläjäni, puolisoni, pyörähifistelijäni, rakastaa tietoa. Hän innostuu ja kiinnostuu milloin talon lämmityksestä puilla, milloin pedaaleiden mahdollisuuksista kitaransoittoon. Pyörä on hänelle loistava kompakti kokonaisuus täynnä pieniä selvitettäviä asioita. Kuinka satulan siirtäminen eteen tai taakse vaikuttaa ajoasentoon. Kuinka merinovilla on loistava aluspaita lämmön, kosteuden siirron ja tuulettamisensa vuoksi. Hanskoja, lukkopolkimia ja vararenkaita. ”Stongan” materiaali, levyjarrut ja ajon taloudellisuus. Näiden faktojen lisäksi iloa tulee kokeilemisesta, hyötyliikunnasta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan siirtymiseen paikasta toiseen julkisia paremmin.
Toisaalta pyörä on vain pyörä. Toisaalta paljon muuta kuin pelkkä pyörä. Kulkuväline, osa imagoa, vihreämpi valinta, taloudellinen vaihtoehto ja kunnon kohottaja. Kuinka niin yksinkertaiseen ja arkiseen asiaan voikin liittyä niin paljon.
Tänään taas uudella sisulla kohti sitä mäkeä joka meinaa uuvuttaa. Joku kaveri sujahti eilen ohi jollakin kovaa ääntä pitävällä, juuri ja juuri kasassa olevalla laitoksella. Tänään jaksan vähän paremmin. Ja kotimatkalla katselen leskenlehtiä ja tuoksutan havupuumetsää.
