Aikaoptimistin aamurutiinit

Olen diagnosoinut itseni Aikaoptimistiksi. Henkilöksi joka tulee yleensä aina viime minuuteilla, kuvittelee että aika pysähtyy ennen töihin lähtöä niin että ehtii vielä lukemaan lehteä vaikka pitäisi jo mennä ja lykkää asioita viime tinkaan. Innostuu kaikesta eikä osaa sanoa ”Ei”. Ihan tuntematon sana. Kun on Aikaoptimisti ja sen päätteeksi vielä Aamuntorkku, tietää sisimmässään ettei aamu riitä mihinkään. Silti kuvittelee käyvänsä aamulenkillä, kirjoittavansa vähän, suihku viuh ja aamupala rauhassa kahvin ja munakkaan kera. Ja silti jostakin muka jäisi vielä aikaa ennen lähtöä. Todellisuudessa torkutan parhaimmillaan tunnin. Herään väsyneenä ja ajan menettäneenä, menen yleensä kymmeneen töihin ja illalla seitsemän aikaan kotiin palatessa ei jaksa mitään. Tällä taktiikalla tuntuu kuin muut saisivat päivän tyhjänä A4-arkkina täytettäväksi kun omasta taasen olisi napsittu yläreunasta kolmasosa pois.

 

Aamuissa on silti houkutuksensa. Niinkuin kaikissa aluissa yleensä. Väliaikaisen kämppiksen myötä olen päätynyt nukkumaan vähän aiemmin ja myös heräämään vähän aiemmin. Rytmi on erilainen ja toisaalta (vaikka parhaan ystävän asustelu hetken on sujunut loistavasti) aamut todellakin ovat nyt omaa aikaa, kun hän kolauttaa ovea lähtiessään jo kahdeksalta. Aikaa on otettava itselleen sieltä missä sitä on.

 

Aamurutiineistani on tullut miellyttäviä. Pienillä hassuilla muutoksilla tuntuu kuin päivä lähtisi paremmin liikkeelle. Aikaisemmin lopulta noustuani pesin kasvot, laittauduin, söin aamupalan, puin päälleni ja lähdin tukka putkella. Hermostuneena ja äkäisenä. Kaikki oli jotenkin nurin. Hampaita ei saisi pestä heti aamupalan jälkeen, mutta jos pesee ennen, maistuu kaikki pepsodentilta. Hotkaistu aamupala hiertää housunkaulusta ja kiireessä ei ehdi edes huulirasvaa etsiä. Ajatus smoothiesta oli illalla mukava, mutta aamulla ei ehdi edes pakastemustikkaa sanoa. Jos päivä alkaa näin ongelmaisena, se yleensä näkyy vielä illalla.

Tein palapeliin pieniä muutoksia. Herättyäni petaan heti pedin, pesen kasvot ja hampaat koska hammastahnaa vaihdettuani, sen maku ei vaikuta aamupuuron makuun. Puen päälle, koska aamiaisen jälkeen on liian vähän aikaa miettiä mitä pukee ylleen, ahdistun ja lähden huonolla mielellä päivää kohti. Kuulostaa hassulta, mutta jos kotoa lähtiessä on hyvä olo, se vaikuttaa fiilikseen. En ihastele itseäni päivän aikana peilistä vaan aamun hyvä kuva jää mieleeni. Enkä osaa oikein suunnitella edellisenä iltana mitä puen päälle.  Ja viimeisenä siis aamupalaa. Hidas aamunälän ilmestyminen sai jäädä paikalleen, kun siirsin hampaanpesun heräämiseen. Pieniä miellyttäviä asioita olen koittanut lisätä joukkoon nyt kun herään hieman paremmalla unirytmillä. Joskus kirjoitan, joskus käyn pienellä lenkillä ja ihme kyllä eilen esimerkiksi imuroin.

Kämppikseni rutiinit menevät tietyllä kaavalla myös. Herätys, vaatteet päälle (jotka valittu illalla!), tukka ponnarille. Silmät puoliummessa aamupalaa. Aina leipä, jogurtti, hedelmä ja kahvi. Näille elementeille on tärkeysjärjestyksenä joista leivän puuttuminen on suurin katastrofi. Itse fiilistelen ja vaihtelen. Puuroa, smoothieta, jogurttia, mysliä, munakasta.. Takaisin kämppikseen. Meikkaus ja hampaiden pesu. Sängyn petaus. Tehokas aamu noin 40 minuutissa.

Kämppikseni puolison aamu kuulostaa minulle raastavalta, mutta miehillä on aina pieni etu kun laittautuminen jää oikeastaan pois. Loputon torkutus, vartti ennen lähtöä pompaten ylös. Vessassa veden pärskintä niin, etttä roiskeet ovat ympäri seiniä. Jogurtti (Kalinka) johon lisätty kuituja ja siemeniä lusikoidaan seisten. Hyppäys työasuun ja kiitoliidolla kohti työpaikan ovia.

Entä oma puolisoni? Ylös (ehkä jokunen torkku vaihtelevilla määrillä muttei loputon) ja aamupalaksi puuroa leseillä ja munakasta. Viikonloppuna ehkä pekoniakin. Hän on erinomainen munakkaan ja pekonin paistaja. Jaksaa kehittää rutiinin täydellisen paiston saavuttamiseksi lempijutuilleen. Minulle ennen oli aika sama onko puuron konsentraatio lähempänä velliä vai tönkköä. Puuroa kaikki. Sitten ehkä suihku, tukka kuosiin, vaatteet ja menoksi. Kaikki rauhallisesti mutta tehokkaasti. Kahvia silloin kun minä keitän, muttei välttämätön aamulla. Ei aamupetausta yleensä.

Olisi aika kauheaa koittaa mennä toisen rutiinien mukaan. Vetää leipää silmät vielä umpeen muurautuneena tai yrittää jättää petiä petaamatta. Tai jättää aamiainen syömättä tietämättä milloin saa ruokaa! Tai 5 kilometrin juoksulenkillä. Omat rutiinit ovat aika ihania. Vaikka aamut periatteessa kulkevat melko samalla systeemillä kaikilla; ylös, aamupesut, aamupala (on sitä lasteittain tai pelkkä kahvi), pukeutuminen ja lähtö, voi koko konseptin muokata mieleisekseen. On vain tunnistettava mikä itselle päivän käynnistämisessä on tärkeää. Esimerkiksi aamukahvista on tullut luonnollinen osa, mutta en kuole ilman sitä. Ongelmana on etten yleensä syö aamulla leipää jonka kanssa kahvi taas jotenkin paremmin sopii kuin vaikkapa puuron. Mutta puuron jälkeen taas ei ole oikein enää aikaa.. Joten nyt etsin itselleni hyvän pienen termosmukin jotta voin ottaa kahvin autoon ajaessani töihin. Tässäkin on siis kyse vain organisoinnista. :)

 

Ps. ”Minun aamu” ja ”Minun rutiinit” -pulputtelun jälkeen voi miettiä kuin Sinun aamusi voisi lähteä paremmin käyntiin. Kurkkaa täältä!