Meikkaaminen on ihanan arkinen rutiini. Ripsentaivuttaja, ripsiharja, ripsiväri. Pumpulipuikkoa. Toinen silmä. Meikkivoide. Sinertävää taittavaa peitevoidetta silmän alle. Punaista häivyttävää nenänpieliin. Irtopuuteri, jota ei vieläkään osaa käyttää ilman, että se pöllyää mustaan paitaa ja lavuaarin reunoille. Poskipuna. Kulmat jos muistan. Meikinkiinnityssuihke. Huulirasvassa sen verran sävyä, että ajoittain joku kutsuu punahuuleksi. ”Meikkaaminen on minulle osa hyvää arkea. […]

Olet ostanut viimeisillä rahoillasi uudet sukkahousut, sillä ne päivittävät oikeaoppisesti konmaritettua ja kapseliorganisoitua vaatekaappiasi. Ihanat luumunsävyiset sääret sopivat syksyn leijonankeltaisten, tummanvihreän ja nahanruskean vaatteiden seuraan. Ja sitten ne saatanat osoittavat jälleen kerran, että ne ovat itse kaksisarvisen keksintöä. Olemme koukussa ja loukussa. Sääret näyttävät paremmilta, ihonsävyisissä väri tasoittuu ja mustissa kokonaisilme on slimmimpi. Nina Garcian […]

Olen huomaamattani vaihtanut liittymäni huonompaan. Kallis ylläpidettävä, huono kuuluvuus ja jotenkin jähmeä käyttää. Kännykkääni kyllä muistan vuoden välein käydä päivittämässä parhaimman tarjouksen, että puhelinlaskuni tarjoaisi mahdollisimman pieniä lukuja. Ei oikeastaan ole huvittanut paljoa edes ottaa yhteyttä. Kuvien tallennustila täyttyy jo yhdestä terävästä kuvasta sensuurin puitteissa. Maksavana osapuolena olen minä, se jolle myös sähköpostiin kolahtavat virtuaaliset […]

En ole Proustiani lukenut, mutta kauniin nimen hän on valinnut kirjoilleen. Mutta Leevistä on minulle Proustiksi. Hän lauloi suloisesta sudenkuopasta josta ei koskaan kivuta voittajana. ”Jos etsit kadonnut aikaa jotain josta jouduit luopumaan liian usein huomaat ei se totta ollutkaan.” Ja silti siinä on sen viehätys. Aika vain kuluu. Menetetty aika on mennyt ja jos […]

Nainen ropeloi pakkauksia juusto-osastolla. Hän runnoo tiensä valikoidakseen koriinsa leipäjuustoista kaksi jälkimmäistä pakettia. Etummaiset jäävät tursottamaan rumasti, kuin huojuva torni odottamassa pahaa-aavistamatonta seuraavaa asiakasta. Tästä keskusteltiin eräs kesäinen aamu kun leikkelepaketista pyöritettiin rullia suoraan suuhun ja kahvia ehti juoda toisenkin kupin. Mikään ei voita tuoretta leipää. Pehmeää sisusta, rasahtavaa kuorta. Hikikarpalot leipäpussin ikkunassa kertovat, ettei […]

Olen odotellut uunissa kuplivan gnocchi-vuuan tuoksua viinilasin ääressä niin nälkäisenä, että puolet ennakkoon leikatusta ja kauniisti asetellusta ciabattasta on hävinnyt. Taustalla soi illan treffiseurani, tummaääninen ikuisesti nuoreksi jäänyt laulajatar. Ruuanlaittoteoriani mukaan ennen optimaalista kypsymistä saapuu tuoksu. Kakkupohjan makea vehnäinen tai laatikkoruuan mausteinen yhteen kietoutuma. Olen taas vetänyt omaa kokkiohjelmaani, selostanut aurinkokuivattujen tomaattien pilkkomisen lomassa vetoani […]

Pöytäliinan punnukset. Niiden on tarkoitus pitää tuulen vietäväksi joutuvaa kangasta paikallaan. Jos ihminen olisi pöytä ja liina suojaviitta päällä, niin sateelta kuin paskalta, täytyisi punnusten olla tasaisesti paikallaan. Oikeastihan kaikki tahtoisivat antaa viitan lepattaa vapaana, punnukset ovat niin rumiakin. Appelsiineja, mansikoita tai meriaiheisia simpukoita ja purjeveneitä. Mutta punnusten tarkoitus on pitää suoja tasaisesti yllä. Punnukset […]

Minua pyydettiin kertomaan salaisuus. Oma vuoro tuli liian nopeasti. En edes muista mitä jännittäviä salaisuuksia ennen minua kerrottiin. Ja sitten parrasvalo ja toistakymmentä päätä kääntyi minuun. Lyhyempääkin lyhyempi sepostus jonka jälkeen vääntäydyin vasemmalle ja oikein ojensin vuoron ja mahdollisuuden jäädä mieleen seuraavalle. Salaisuuteni ei ollut mitenkään mieleenpainuva, jännittävä tai hauska. Paremmin jäi varmasti mieleen se […]

Että ihminen voi vihata tiskaamista. Siirtää sitä niin pitkään, että huolimattoman huuhtelun vuoksi lasin reunaan jäänyt smoothien rengas tai lusikan kuperaan syliin kuivahtanut jogurtti alkaa tuoksua. Korjaan, haista. Viha on voimakas sana, mutta jatkuvat ”en oikein tykkää, ei miellytä” -ajatusten tuoma välinpitämätön laiskuus väistyy puhdistavan vihapiikin tieltä. Vaivan kiiltävänä kääntöpuolena hohtava puhdas tiskipöytäkään ei auta […]

Heinäkuu kääntyi elokuulle yhtä laiskasti kuin minä kyljelleni helteiden puuduttamana. ”Helvetin helle”, oli äkäissyt otsaansa taskusta kaivamallaan ruttuisella liinalla pyyhkinyt laihanjäntevä ukko lähikaupassa. Kivennäisvesien osastolla oli päiväkausia ollut ammottavia aukkoja ja ne juomat, joita vielä oli, näyttivät hassuilta yrittäessään täydentää hyllyjä. Kuin sodan käyneitä armeijan rivistöjä, jotka yrittivät vielä pitää kuviot urheasti koossa. Itse kukin […]