”Hän oli miellyttävä ja hyvännäköinen. Hänellä oli paljon symmetrisiä ryppyjä kasvoissaan, hän näytti älykkäältä Pariisin kartalta. Se antoi tiettyä hienostusta hänen hirtehiselle olemukselleen johon Edith oli ihastunut.                                                                                                                      -Simone Bertreaut, Edith Piaf – Jumalani, kuinka olen elänyt Yhtäkkiä aloin haluta Pariisiin. Se johtui ehkä viimein loppuun saamastani Piafin elämänkerrasta, rakkaudesta Marimekon mustavalkoruudulliseen paitaan (koska mielikuvissani […]

Pelkäsin lapsena pimeää enemmän kuin mitään muuta. Uskoin veljeni tarinoita vaatekomeron perällä asuvasta nurkkapeikosta, joka söi siellä säilytettäviä Aku Ankkoja. Rakastin kummitustarinoita, mutta pelkäsin pimeää. Piirsin enon kertomia tarinoita Kuikka Koposesta ja lapsen kehtoa vaivaavista riivaajista, mutta pelkäsin hakea lisää tusseja huoneestani, koska tuolin selkänojalla ei ollut vaatteita, vaan joku mörkö. Ja sitten yhtäkkiä ymmärsin […]

Ei helmikuulla voi suotta olla niin kaunista nimeä. Pakkanen näyttäytyy päivän molemmin puolin pastellisena ja aivan keskellä kirkkaana. Silti ilmassa on myös kevään tuntua. Jos lähtisi huhtikuussa Pariisiin. Mistä lie ajatus tullut. Vanhasta korurasiasta löytyneistä Eiffelinmuotoisista korvakoruista vai matkaseurasta. Mukanani kulkee kiskoja pitkin Simone Berteaut. Hän kertoo minulle uskomatonta tarinaa naisesta jonka rakkaus elämään kaiken […]

Maria asui äitinsä kanssa samassa rivitalossa Heikinkadulla. Muistini vuosissa tassuttelee pitkäkarvainen paimenkoira nimeltä Sani ja luulen sen olleen heidän. En muista Marian isästä mitään edes puheentasolla. Koska olin lapsena kyläluuta, olin Marian luona usein. Joimme kahvipannuun tehtyä teetä ja söimme mummovohveleita. Tai sitten istuimme keittiön tasolla jalat ristissä syömässä suuresta kulhosta pistaasipähkinöitä. Kotimatkalle kahden asunnon […]

Vaasankatu tuntuu normaalia hiljaisemmalta. Kello lähentelee vasta kolmea, mutta on sentään perjantai. Kun etsii sopivaa kahvilaa jonne astuisi sisään, ne kaikki häviävät kartalta. On vaarana, että päädyt siihen ketjupaikkaan josta saa hyviä sitruunabebejä, mutta jossa lusikat kilisevät korvia raastavasti, eivät tunnelmallisesti. Kun sinulla on kiire jonnekin toisaalle, kaikki houkuttelevat paikat vain tupsahtavat takaisin. Liikkeissä sisällä […]

Viikon aikana olen löytänyt itseni kolmesti liikuntasalista. En uudesta liikuntakeskuksen kirkasvaloisesta suuripeilisestä salista jonka kahvakuulat ovat telineissään ja foam rollerit odottavat rivissä. Vaan ihan perinteisestä jumppasalista joissa on kuluneet lattiat, jumpparenkaiden jäänteet ja taatusti jossakin lukitun oven takana lymyää ”PaksuBertta”-matto. ”Outoa palata kouluun”, sanoo tanssiparini. Minulle koulunjen salit ovat tuttuja harrastus- ja ohjausvuosilta, kuvittelen niissä […]

Sanoin että uuden vuoden aatto on yksi päivä muiden joukosta. Tarkoitin etten tuntenut maagisen rajan vanhan ja uuden välillä lähestyvän. Etten saanut edellisen vuoden langanpätkiä kudotuksi yhdeksi tasaiseksi neuleeksi jonka viikata kaappiin. Koska keräilin haristuneita pätkiä yhä ja solmin yhteen pidemmiksi osiksi, että näkisin jotakin hahmotelmaa. Se on niin reikäistä neulosta, että läpi näkyy. Aloin […]

”You´re wiiiiild!” huutaa Baby Johnnylle ja nauraa pää takakenossa naurua joka tulee niin syvältä, että pää pitää heittää taaksepäin. Johnny on juuri hetkeä aiemmin pistänyt autonsa takaikkunansa mäsäksi, sillä avaimet ovat jääneet virtalukkoon lukkojen taakse. Babylle, jolle tähän asti merkittävin miesihanne on ollut konservatiivinen lääkäri-isä, Johnny edustaa jotakin vapauttavan villiä. Villi. Mikä ihana sana. Hieman […]

Eikö se tarkoita kutakuinkin samaa kuin ”oletko huomannut, että ulkona on miinusasteita ja eletään synkkää talvea, jolloin pukeudutaan mustaan eikä kirjaviin hameisiin.” Tai ”on ihan arkipäivä ja vaikka on kevät ja aurinkoa rinnassa niin kaikki muut pukeutuu mustaan eikä vaaleankeltaisen pastillinväriseen takkiin.” On aamuja kun herätessä ensimmäisenä haaveilee hetkestä jolloin pääsee takaisin peiton alle. Kädet […]

  Kuulin näin jälkeenpäin, että vieraillessani yhden parhaimman ystäväni kotona ensimmäistä kertaa, hänen puolisonsa oli kutsunut minua rölliksi. Uu. Kamalaa. Onko sen hurjempaa kuultu tai loukkaavampaa sanottu. Ottaen huomioon vielä, että tukkani on usein ollut se joka ei jää huomaamatta sen uhmatessa painovoimaa ja huutaessa hiusharjaa. Sinne kun eksyy ampiainen tai tuulenvire niin vain onnekkaat […]