Vajoan vähitellen unen kerrosten läpi. Keho antaa periksi päivän jännitykselle ja rentoutuessaan alkaa painaa. Ensin rintakehä ja esimerkkiä seuraten lopulta sormetkin ja jalkaterät. Olen vielä viittä vaille tietoisuuden tilassa, kova ääni pääsisi herättämään. Koiran haukunta kaikuisi rappukäytävässä koventuen ja tunkisi postiluukustakin sisään. Lumiaura raivokkaasti pihalla. Tai se kaikista pahin riippakivi josta ei pääse, eikä kai […]

”Keltainen on pitkästyttävä väri. Keltainen on loppumatonta aurinkoa, pääsiäistä, iltapäivää ja munankeltuaista, uhkarohkeaa liljaa, joka uskaltautuu kyllä tunkeutumaan lumen läpi mutta väsähtää kuitenkin, ennen kuin kevät on kunnolla alkanutkaan. Keltaistakin hän näki vain yhden unen, ja sen unen kaltainen oli himmeää, sakraalia, syksyistä sävyltään.”                                                                                                                                                  Pirkko Saisio, Pienin yhteinen jaettava Olen eri mieltä Pirkko. Keltainen […]

Kaksi viikkoa takana kulunutta vuotta. Jos sen aloitti, niin kuin yleensä, pyyhkäisemällä pöydän tyhjäksi, on varmaan tähän mennessä huomannut astuneensa niihin lattialle raivattuihin tavaroihin. Tekee kipeää, kun kantapään alle jää lupaus lopettaa jokin addiktio. Sen nostaa takaisin pöydälle. Avaa karkkipussin, syö suklaalevitettä suoraan purkista ja menee tupakalle. Sitä liukastuu lupaukseen aloittaa jotakin uutta. Luopuu ajatuksesta […]

Laita päänsisäiseen radioosi soimaan J. Karjalaisen Merenneito ja minä. Koska se on turhan tarttuva ja jää soimaan päähäsi, päästä se ulos laulamalla. Kylpylöiden suurissa saunoissa, alakerran pyykkituvassa, parkkihalleissa ja työpaikan pukuhuoneen käytävillä. Kaikuu mukavasti ja tuo sellaista veden alaista tunnelmaa. Olen nähnyt niitä viime aikoina joka puolella. Tai kiinnittänyt niihin huomiota erityisen paljon. Ne aina […]

Kävin perjantaina keikalla. Yksin. Tällä kerralla lähtiessäni tuntui, että olisin mielelläni juuri nyt mennyt jonkun kanssa. Olisin halunnut jakaa kokemusta väliajalla samalla, kun pohdin minkä ylikalliin leivoksen otan kahvin kanssa. Olisin tahtonut analysoida ja fiilistellä yhdessä keikan jälkeen. Mutta menin yksin, koska tiesin ettei menemättä jättäminen harmita ketään muuta kuin minua. Usein kokemukset ovat voimakkaampia, […]

Perjantainakin tulee aamu. Herään liian aikaisin, sillä yhtään luonnonvaloa ei löydy vaikka kiskon verhoja sivuun ja tihrustan ulos. Tuuli humisee niin kovaa väljän parvekkeen oven välistä sisään, että pelkään norsunluutornin pian kaatuvan. Vaatekomeroni on sekaisin eikä mikään tunnu hyvältä. Järjestelijägurut sanoisivat, että se johtuu juuri siitä, että kaikki on niin sekaisin, ettei mitään löydy. Pieni […]

Sydämesi lyö. Kenelle? Kuiskasit jotakin mumisten josta en saanut selvää. Mitä sanoit? Sanoitko että se lyö sulle? Katsoit vain merkitsevästi vaikkakin syvälle silmiin. Painauduin rintasi päälle takaisin. Periaatteessa tietysti sulle. Realisti. Mitä jos oisin sanonu että sulle? Miten ite voisin? Oisit tietysti sanonu, että sun sydän lyö mulle, kun oot niin romantikko. Itekin oot. Ja […]

Kun avaan sen vaaleanpunaisen nauhoin paketoidun uutisen jota en olisi halunnut kuulla, menen piiloon sinne missä lapsena jo oli hyvä olla. Riisuudun vielä, kun olen ulkoisesti ehjä ja astun kaakeloidulle lattialle. Metalliset suihkuverhorenkaat pitävät ääntä siirtyessään tangolla ja väljä ovi paukuttaa ovenkarmiin, kuin joku koputtaisi koko ajan. Mutta kukaan siellä ei ole. Käännän suihkun niin […]

Aamuyöstä pyydät, että pitelisin sinua. Pyydät että hankaisin kylmettyviä harteitasi, ettet palelisi. Ja minä tulen kiinni, otan sinut syliin pimeässä ja pitelen vaikka lopun elämäni. Aamuyöstä olet suojaamaton pieni poika joka ei saanut kaikkea ansaitsemaansa. Olet kertonut minulle kuinka sinusta tuli sinä. Pinnalta täynnä naurua, hymyä ja huolettomuutta. Päästit ovestasi ja näytit, että olet vakava […]

  Tiedän nyt missä mielikuvitus asuu ja minne sen hupakynät levisivät. Se lenkkeili Kumpulankatu ykkösen ohi ja ehkä kompastui. Joskus kompastuminen epäonnettomuudessaan on olemassa siksi, ettei juokse parhaiden asioiden ohi. Näin syksyisin ilmassa väräjää samanlaiset tunteet kuin aina uuden kouluvuoden alkaessa lapsena. Tunteesta ei saa kunnolla enää kiinni, mutta mielessä välähtelee kuvia lukujärjestyksistä, sormissa on […]