Ja avaan viimeisen paketin..

Joulun jälkeinen masennus.

Viimeinen paketti on vielä kuusen alla. ”Vaikka onkin kaukainen, satain vuorten takainen..” laulan työpaikan kaikuvilla käytävillä, kun olen varmistanut, ettei kukaan kuule. Nautiskelen viimeisistä budapesteista ja kannan pakkasessa puolenhinnan amarylliksia lähikaupasta kuihtuneiden tilalle.

Loppiainen. Siihen asti sanoin pitäväni kuusta. Vielä loppiaiseen. Juhlaan valmistautuu niin hartaasti ja sitten se loppuu kuin seinään. Alennushinta päälle ja runebergit tiskiin, vaikka glögiä on vielä kaapissa ja piparit parhaimmillaan.

Aamu alkaakin ihanasti. Keittiöstä kantautuu radion ääni, Winter wonderland soi. Valoa tulvii sisään ja tunnelma on hetken sitä minkä luopumista olen yrittänyt viivyttää. Ikkunassa on lumikukkia ja ulkona huopikkaat rikkovat narskuen lumihiutaleiden sakaroita. Talvi, taisit saada minut puolellesi. 

Pakkaan kuusenpallot laatikoihin ja avaan viimeisen lahjan. Kääriydyn sen tuomaan lämpöön katsomaan Anna Kareninaa.