..ja muita satuolentoja

Kuulin näin jälkeenpäin, että vieraillessani yhden parhaimman ystäväni kotona ensimmäistä kertaa, hänen puolisonsa oli kutsunut minua rölliksi.

Uu. Kamalaa. Onko sen hurjempaa kuultu tai loukkaavampaa sanottu. Ottaen huomioon vielä, että tukkani on usein ollut se joka ei jää huomaamatta sen uhmatessa painovoimaa ja huutaessa hiusharjaa. Sinne kun eksyy ampiainen tai tuulenvire niin vain onnekkaat pääsevät ulos. On hyvä, etten kuullut herjaa aikoinaan, sillä tiedän sen olleen valkosipuleiden ja ristin kanssa odottaneen ennakkoluuloisen tiivistelmä minusta. Tuolloin puolisoiden mielipiteillä oli enemmän vaikutusta omiin kuin nykyään ja olisin vain toivonut, että olisimme kaikki neljä viettäneet aikaa yhdessä.

Hiukset ovat yksi ensimmäisenä huomiota herättävä piirteeni. Ne ihmiset jotka ovat ihastuneet minuun ja rakastaneet, ovat kyllä kutsuneet yhtä lailla mielikuvitusolennoiksi, peikkotytöksi ja menninkäiseksi, mutta sanoneet sen tavalla jonka mukana on viesti ”se on osa sinua ja se on oikeastaan aika mahtava piirre”. Ja sitten on ihmisiä jotka voivat tiivistäneet ajatuksensa minusta ominaispiirteeseeni johon en suoristusraudan väliaikaista ratkaisua pysyvämpää pysty tekemään.

Mitäpä tuolla tiedolla varsinaisesti tein enää nytkään. Tuolloisista kolmesta suhteesta on samanlaisessa muodossa pystyssä yksi. Ystävyytemme. Tuulisia aikoja on ollut, mutta olemme juurtuneet ja kasvaneet matkan varrella. Puolison mielipide ei enää hetkauta samalla tavoin ja parhaimmassa tapauksessa semmoista ei tulekaan josta kenenkään pitää harmistua.

Mutta olisihan sitä hyvä joskus harjata ne hiukset.  

Ja kun nyt tuli karvasta asiaa niin lukusuosituksena Sofi Oksasen Norma. Maagista realismia ja teemoja naisen vartalon hyväksikäytöstä kiharasta kohtuun. Kalliossa asuva Tähkäpää punoutuu hiuksiinsa ja rikosmaailmaankin. Ja miten kaunis kirjankansi. Ei mitään iloisia aiheita ehkä, mutta esimerkiksi Puhdistukseen verrattuna monin verroin kevyempää lukemista.