Lakkopäivä

Vaasankatu tuntuu normaalia hiljaisemmalta. Kello lähentelee vasta kolmea, mutta on sentään perjantai. Kun etsii sopivaa kahvilaa jonne astuisi sisään, ne kaikki häviävät kartalta. On vaarana, että päädyt siihen ketjupaikkaan josta saa hyviä sitruunabebejä, mutta jossa lusikat kilisevät korvia raastavasti, eivät tunnelmallisesti. Kun sinulla on kiire jonnekin toisaalle, kaikki houkuttelevat paikat vain tupsahtavat takaisin.

Liikkeissä sisällä on pääosin vain paikan työntekijöitä. Parturi lakaisemassa päivän ainoan asiakkaan hiuksia, tiskin takana täyden vitriinin takana kahvilanpitäjät. Helsingin liikenne ilman bussivirtaa ja ratikkaa on kummallinen näky. Outokummussa tämä ei olisi lainkaan outoa vaan ihan normaali päivä, jopa aavistuksen vilkas. Lumi on sohjoontunut risteyksiin ja jotkut autot silti uhmaavat rakennelmia uusiksi. Osa on luovuttanut ja jättänyt tienposkeen jätetyn auton lumiauran piilotettavaksi kunnes sää lämpenee. Tänään nimipäiväänsä muuten viettää Lumi.

Itse olin tänään töissä. Kimppakyyteihin mahduimme jokainen. Arabian fbook -ryhmässä oli (kuulemani, ei kokemukseni mukaan) edellisiltana vielä huudeltu tarjouksia kimppakyydistä, mutta kaikille tuntui olevan tilanne niin hyvin jo, että kukaan ei jäänyt matkasta. Tämä saa miettimään kuinka paljon tyhjiä penkkejä arkipäivien matkoja sahaa. Tai jos järjestäisi julkisen liikenteen käytön lakon, siirtyminen kyllä onnistuisi.

Ihmisten pitäisi liikkua juuri tällaisina päivinä. Samoin kuin tulevana talvilomaviikkona, pääsiäisenä tai juhannuksena kannattaisi jäädä sinne mistä muut ovat poissa. Tunnelmaa jonka normaalisti täynnä olevat kohteet antavat tyhjyydellään on jotakin mitä on vaikea selittää.

Päädyin Helsinginkadun Ruplaan. Parasta porkkanakakkua aikoihin.