Mielikuvitus, taisin löytää sinut!
Tiedän nyt missä mielikuvitus asuu ja minne sen hupakynät levisivät. Se lenkkeili Kumpulankatu ykkösen ohi ja ehkä kompastui. Joskus kompastuminen epäonnettomuudessaan on olemassa siksi, ettei juokse parhaiden asioiden ohi. Näin syksyisin ilmassa väräjää samanlaiset tunteet kuin aina uuden kouluvuoden alkaessa lapsena. Tunteesta ei saa kunnolla enää kiinni, mutta mielessä välähtelee kuvia lukujärjestyksistä, sormissa on tuntumaa kontaktimuovista ja muisto uuden mekon päälle vetämisestä on kirkas. Ensimmäisenä kouluvuotenani meille jaettiin pienet peltirasiat, jotka olivat täynnä värikyniä. Alussa niin täydellisen muotoisia, ettei niitä raaskinut käyttää.
Mielikuvitus ei pelkää täydellisen käyttämättömien vahakynien muodon rikkomista. Nytkin kun ne lensivät kaaressa tipahdellen mikä väri minnekkin, se alkoi käyttää niitä vimmalla. Kädet sinisinä, vihreinä ja okrankeltaisina. Mehukasta oranssia vyörymään porteista kujille. Mökkejä vieriviereen eri väreissä kuin Tim Burtonin elokuvissa. Yksi vaaleanpunaisempi kuin hattara, yksi saunatontun hirsistä mökkiä muistuttamaan. Kissankellon sinisen mökin pihassa on suihkulähteitä, discopalloja ja peltisiä sammakoita ruostumassa. Auringonkukan keltainen väri kasvaa näin syksyisin koripalloilijoita korkeammalle. Jokainen rako on täytetty ylikasvaneilla ja hurmaavilla kasveilla. Yhden mökin omenapuussa soi tuuli ja hyljätty instrumentaalimusiikin CD-levy karkottamassa hedelmännakertajia. Ruusupensaita ja siistejä nurmikoita. Lumipallopensaita ja villiintyneitä aareja. Vanhat sukset seinänpäätyyn kukka-asetelman kehyksiksi. Muratin alle piiloutuvia vesipisteitä ja alueen halki virtaavan puron yli satukirjamaisia pieniä siltoja.
Ne jotka väittävät, etteivät omaa hippuakaan mielikuvitusta ja nekin joilla se on hetkittäin hukassa, voisivat vain kävellä Vallilan siirtolapuutarhaan. Sinne minäkin menen ja olen yhtäkkiä niin onnellisen täynnä. Ja kun kukaan ei näe, taitan muutaman kukan kotiin mukaan, vaikka tiedän että mielikuvitus kasvaa korvien välissä, ei maljakossa.