Mietelause menneelle ja tulevalle vuodelle

Geishatee oli lapsen makunystyröiden mielestä pahaa. Mutta teepussin lappuihin kirjatut mietelauseet olivat jännittäviä. Keräsin niitäkin. Muistan vielä erityisesti kaksi aforismia.

Suolassa on jotakin salaista, sillä sitä on kyynelissämmekin.

Vuosi 2017 oli täynnä kyyneliä. Ehkä kyyneleisin mitä muistan. Itkin pohjatonta ikävää menetyksestä, jonka kanssa on osattava elää. Itkin pelkoa ymmärtäessäni jälleen kerran, kuinka yksin ihminen lopulta on. Itkin leikatessa sipulia ja elokuvia katsellessa. Up – Kohti korkeuksia, Sormusten Herran Kuninkaan paluu ja Love Actually. Itkin jopa Stuart Littlelle vaikkei televisiossa ollut edes ääniä. Ja sille mainokselle jossa isä tulee hakemaan poikaansa, kun tämä laittaa sijaintitiedot missä on.

Itkin äidille turhautumista ja väsymystä. Itkin toisen vanhemman aiheuttaman pettymyksen purkautumista ja toivon syttymistä. Itkin kun en saanut unta, sillä en osannut ilmaista itseäni ja sisällä kasvavaa painavaa tunnetta. Itkin vähän kun en saanut aktivoitua monesta yrityksestä huolimatta Officen Wordia tilauksen katkeamisen jälkeen.

Itkin sukulaisten ympäröimänä syntymäpäiväjuhlilla ja polttareissa kiitollisena paikasta morsiamen sydämessä. Itkin häissäkin kun Prinsessa Ruususen häämarssi alkoi soimaan.

Välillä en itsekkään tiennyt mitä itkin. Voitelin leipää tai kuorin omenaa. Pysähdyin ja huomasin, että jokin valui ulos. Niissä tilanteissa olo helpottui eikä syytä tarvinnut kaivaa sen enempää. Itku puhdisti.

Olkoon toinen muistamani mietelause juuri alkaneelle vuodelle.

”Elämä on myös ruusuilla tanssimista.”