Nuoruuden idolille Neiti Etsivälle ja nykyisille kirjahyllyn asukkaille Hercule Poirotille ja Neiti Marplelle.

Nutella valmistetaan sokerista, palmuöljystä, paahdetuista hasselpähkinöistä, maidosta ja kaakaosta. On havaittu, ettei Nutellan pakkaus ole kovinkaan hyvin suunniteltu, sillä tuote tuntuu katoavan siitä kuin itsestään. Ehkäpä lapsenpulleiden sormien kautta imeskeltynä, aamuisen paahtoleivän päälle sulatettuna tai leivontabloggareiden inspiraatiota seuraten kakun väliin ja suurin herkutteleviin suihin. Huolimatta siitä yllätyksestä joka kohtasi monia herkuttelijoita, kun netissä levisi kuva ja tieto, ettei suklaalevite oikeastaan sisällä kuin sokeria ja ylipäätänsäkin lähes kaikkea minkä vielä valloillaan oleva fitnessbuumi nostaa kiellettyjen listalle, Nutellan häviämistahti on huikea.

Meidän Etelä-Eurooppaan suuntautuvan matkamme aamuisien hetkien bonuksena ei toiminut Nutella. Emme silti voineet olla huomaamatta, että edellisiltana rypälejuomia nauttiessamme kaikki ihanteellisiin säntillisiin riveihin asetellut aamiaistarjottavat marmeladeista teepusseihin ja muroista sokereihin olivat kukkuroillaan aamua varten. Tuotteisiin ei ollut tarkoitus koskea muussa yhteydessä, ainoastaan kahviin ja teehen. Kello oli noin kahdeksan ja yhdeksän välissä, kun siirryimme paikalliseen pikapastapaikkaan nauttimaan tagliatellea ja semifreddoa.

Ja siis Nutellaan palataksemme, yksi lipaston päällä majailevista lasikulhoista oli varattu tuolle pähkinäiselle suklaalevitteelle. Haukatessani paahtoleipää, kirsikkahilloista, tulin miettineeksi ääneen yhden kupin olevan tyhjä. Olimme tietääksemme ensimmäiset aamupalansyöjät, mutta jollekin tuotteelle oli tapahtunut jotakin. Tulimme siihen tulokseen, että sen oli oltava Nutellan kulho. 

Pian seuraamme liittyi espanjalaispariskunta. Nainen pukeutuneena sähkönsiniseen untavatoppatakkiin tiiviit kiharatkin olkapäillä hytisten. Kyllähän aamu oli vilakka, eikä itsekkään suomalaisena kohtuulliseen kylmyyteen tottuneena tohtinut jalkojaan asettaa lattialaatoille ilman sukkia. Tervehdimme jonka lisäksi en voinut olla naurahtamatta Nutella yöllistä kaikkoamista.

Olimme löytäneet selvästi yhteisen ihmetyksen aiheen. Espanjatar oli huomannut tämän myös ja hänen kehon viesteistään pystyimme aistimaan kiihkeyden, joka hetkessä pyrki esiin takin lämmöstä. Mies oli melko rauhallinen tyytyen säestämään meitä hymyillä ja nyökkäyksillä. Showta alkoi pyörittää nainen. 

Nainen kertoi olleensa illalla noin kymmeneen asti tarkastamassa koneeltaan sähköposteja. Tämä siis tarkoitti, että hän oli luultavasti melko pian meidän jälkeemme tullut aamiaistilaan neliskanttisen pöydän ääreen. Kenties hän istui jommankumman takapuolen lämmittämällä paikalla, kenties ei. Sillä ei niinkään ole tällä erää valtavan väliä. Hän oli kuitenkin tehnyt saman huomion, että kipot olivat olleet täynnä.

Tässä vaiheessa voisi ihmetellä kuinka kaikki tähän asiaan olivatkin kiinnittäneet huomattavasti huomiota, vaikka toisaalta niin säntillisesti aseteltuja murokulhoja, paahtoleipäpusseja ja makeutusaineita oli mukava tarkastella. Jopa jogurtit olivat jääkaapissa yhtä siististi kuin shakkilaudan asukkaat ennen ensimmäistä siirtoa. Ehkäpä kyttäsimme toisiamme, ehkäpä odotimme jo aamiaisaikaa, joka sinänsä on käsittämätöntä ottaen huomioon, ettei ainakaan meistä kahdesta tarjottavat olleet mitenkään erikoisen hyvät. Missä kananmunat, puuro ja kaikki vihreä omenoita lukuun ottamatta?

Espanjalaisnainen jatkoi aloitettuaan. Hän riensi kaapille jonne oli piilottanut kaksi pakettia Nutellaa. Jos en jo maininnut, tuotteet olivat siis kaikki epäekologisesti yksittäispaketoituja. Hän oli kuullut huoneeseen mentyään, kuinka majoituspaikkamme kolmannen huoneen asukkaat, enempää tiloja ei ollutkaan majoituskohteessamme, olivat saapuneet paikalle ja pitäneet jonkin verran ääntä kaikuvassa käytävässä sekä sen päässä olevassa keittiössä. Nainen selvitti tarinaansa eteenpäin ja tipuimme välillä hieman kärryiltäkin. Joka tapauksessa hän päätti tarinansa iskien päähänsä kuvitteellisen hatun ja risti itsensä Sherlock Holmesiksi. Hän oli hiipinyt yöllä keittiöön, järkyttynyt että likaisia astioita oli jätetty lavuaariin joista yksi oli vielä ollut veitsi joka oli tahriintunut…….suklaalevitteeseen! Nuo julkeat nuoret ihmiset! Tai nuoriksi heidän jotenkin tituleerattiin.

En tiennyt nauraisimmeko nuoren parin, ehkä hiprakkaiselle, yölliselle syömiselle (tuotteet oli tarkoitettu vain aamupalalle) vai espanjalaisnaisen kauhistelulle sääntöjen seuraamattomuudelle aamiaisjärjestelyiden suhteen vaikka hän olikin paljastanut itsensä uteliaaksi kyyläksi. Hauskaa meillä oli ja jossakin tyrskimisen lomassa huudahdimme ”And we don’t even like Nutella!”