RAIN

Niin hetkinä, kun minulle tulee tunne että yläkerrassa oikeasti asuu joku, uskon että hän pitäisi Simpsoneista. Ja kaikista vahingoniloisista ihmispolojen kustannuksella tapahtuvista pää takakenossa naurattaville jutuille kuunnellessaan Alanis Morissetten Ironic – kappaletta.

                                                                                       ..It’s a free ride when you’ve already paid..

Tämä oli näitä aamuja, että kaikki vaan oli jotenkin vähän kurjasti. Olit valinnut väärät kengät, tietokonelaukku painoi kohtuuttomasti hartiaa, huulia ja jopa kynsiä alkoi kuivata aivan kohtuuttomasti ja kaikki viisi sateenvarjoa olivat kotona eteisen kaapissa. Satoi. Ei kaatamalla vaan vihlovan tihkuttaen, kiusoittelevasti ilkkuen kuin tikka mielentilaa nakuttaen. Koska kaikki oli joka tapauksessa niin pielessä niin ohitin ärtymisvaiheen ja siirryin suoraan hyväksymiseen. Näillä mennään, siis märillä sukilla, loppupäivä. Antaa veden hiipiä hajonneesta kenkärajasta sisään. Antaa pisaroiden viimeistellä viidentoistaminuutin urakkaasi hiustesi kanssa. Suurin haaveeni oli vain päästä käsiksi repun pohjalla odottavaan vaseliinipurkkiin. 

                                                                 ..It’s like ten thousand spoons when all you need is a knife..

Joku päätti lisätä vettä taivaalle ja vetää tästä huvista enemmänkin irti. Iltapäivällä teekuppi ja sauna mielessä viiletin kyyryssä kohti suojaa, kun huomio kiinnittyi silmäkulmassa välähtäneeseen asiaan. Torin kulmalle katukiveykseen oli liimaantunut jotakin, luultavasti liiskautunut purkka tai pullonkorkki. Joskus täytyy silti katsoa ja varmistaa. Että jos vaikka jotakin arvokasta tai muuten hämmästyttävää Kastuneeseen mukulakiveen oli kiinnittynyt jotakin pyöreää. Sillä oli kiiltävä muovinen pinta, kuin juomalasin pinnalle jännittynyt veden kalvo. Sen sanoma oli selkeästi odottanut juuri minua. Annoin sosiaalisen mediankin nauraa minulle ja kuvaamisen jälkeen kävelin pois paikalta.

                                                                                       ..A traffic jam when you’re already late..

Pysäkillä kahta minuuttia vaille ennen bussin saapumista, tulin toisiin ajatuksiin. Oli oikeastaan perin kummallista, että se oli sattunut tulemaan eteeni. Että hauska sattumahan se oli. Ja ettei asiat nyt niin huonosti olleet jos vain vesisade hieman kiusasi. Lähdin hakemaan sitä hemmetin tarraa sillä hetkellä, kun bussi 6 olisi avannut kutsuvasti minulle ovensa.

Kengät lipsuen kompuroin kohti päämääräni ja ajattelin, että joku oli saattanut noukkia tarran mukaansa. Nenä kiinni kivissä hain hämärtyneessä illassa valkoista pyörylää ja olin pölhön riemuissani, kun lopulta kävelin kohti seuraavaa kyytimahdollisuutta kämmenessäni palaa ironiaa.

..Well life has a funny way of sneaking up on you
When you think everything’s okay and everything’s going right
And life has a funny way of helping you out when
You think everything’s gone wrong and everything blows up in your face..

Liimasin sen tähän tietokoneen reunaan ja käänsin sen tuomat ajatukset runoiksi.

      Ensin on Rakastuminen.
                JokA lämpimän kesäsateen jälkeen
Muistuttaa mIltä tuntuu kylmä suihku.
          Mutta Namuseni, ethän ole sokerista. 

**

Raivokkaasti tanssii peltikatolla
Ansaitusti valelee janoisia ja kastelee palelevia
Ilman sitä olisimme olematta
Niin vain minäkin kaukana historiassa hengitin ensimmäisen kerran veden alla.

**

ps. Minä en ole runoilija.