Uusi turvavaate

Hei lukijani (siis äitini ja mummoni), olen muuttanut uuteen asumukseen! Löysin pehmeän majani H&M:ltä viidellätoista eurolla ja se on vaaleanpunainen.

Täällä pitkässä hempeässä collegessa on niin mukava olla, että voisin viettää päivät ja yöt mukavasti. Maha saa kellottaa miten tahtoo, kangas hipsuttelee sen alla majailevaa paljasta ihoa ja sitä voi vähän kiskoa hihoista ja helmasta. Turvavaate siis? Se sellainen joka tuntuu aina omalta ja hyvältä (tai hyvältä verrattuna muihin kiristäviin ja ahdistaviin ja lihavemmaksi tekemiin vaatteisiin verrattuna). Tällaisilla turvavaatteilla ei ole mitään tekemistä niiden neonkeltaisten liivien tai työhousujen kanssa joita näkee työmiehillä (ja -naisilla). Näissä voi vähän hymyillä, koska voi säilyttää sisällä hieman sitä tunnetta, kun saa aamulla torkuttaa kylmää maailmaa karkuun peiton lämpöön. Turvavaatteita voi olla huivi, villatakki tai collegehousut. Veljelläni taitaa olla kalsarit turvavaatteena. Minulla oli vuosia se ihanan pehmeäksi kulunut Marimekon turkoosi raitapaita. Moni ystäväni kokee olevansa kotonaan missä vain jos heillä vain on huivi kaulassaa. Muuten olo on alaston. Turvavaate voi siis olla mukava, peittää tai saada näyttämään hyvältä. Ja vielä kauan sen jälkeen, kun kulutus on tehnyt tehtävänsä, vaatteen muisto häillyy lämpimästi mielessä. Muistoa ei kuluta nukka eivätkä reiät joita muut katsovat. Se on se Tunne.

Harkitsin vakavasti jo Aku Ankkamaista liikettä ja hamstraavani rekin tyhjäksi samoista paidoista ja ripustavani ne kaappiin kuin matruusipuvut. En raaskisi laittaa pesuunkaan jos kangas ei enää ole niin pehmeää sen jälkeen! Väliaikainen kämppikseni saattaa tosin alkaa jo huomauttelemaan, että vaatteita on ihan hyvä joskus vähän pestä.

Tämä menee melkein mekkonakin.

Turvallista viikonloppua! :)