Valkokankaalla Kaiken teoria
Olen saattanut mainita tavastani säilyttää elokuvalippujen kannat. Takin taskussa, kirjan välissä, meikkipussissa tai käsilaukussa ne ovat kuin liitoskohtia todellisuuden ja elokuvamaailman välillä. Madonreikiä nykyhetkestä sinne missä aika pysähtyy.
Olin järkkyttynyt kun täällä Helsingin huomassa elokuviin mennessäni sain käsiini kuitin näköisen lipun. Siis sellaisen joka kuluu pois ja sotkeutuu Alepan kauppaostoksiin! Jos hankkii lippunsa herkkutiskiltä, ei saa ”oikeaa” elokuvalippua. En enää koskaan osta lippua yhdessä popcornien kanssa jos ei ole pakko. Jonotan vaikka. Sen pahvisen läpyskän vuoksi.
Viime viikolta elokuvissa käynniltä jäi muutakin kuin pelkkä lippu.
Kävimme katsomassa elokuvan Kaiken teoria joka sai ensi-iltansa viime perjantaina. Kaiken teoria perustuu Jane Wilde Hawkingin kirjaan Travelling to Infinity: My Life With Stephen. Tunnistatteko nimen Stephen Hawking? Hän oli, korjaan on, älykkö, fyysikko ja kosmologi. Hän on kirjoittanut useita teoksia ja on esimerkki siitä kuinka elämässä voi menestyä vaikka sairastuisi parikymppisenä tautiin joka rappeuttaa lihakset, vie puhukyvyn ja tekee syömisestä haasteen ja on vaarassa tukehtua. ALS voi viedä lähes kaiken liikuntakyvyn jättäen mielen koskemattomaksi taudille. Se, päättääkö jäädä vangiksi vai elää silti, on oma valinta. Joskus se voi olla myös jonkun toisen valinta.
Kuuntelen elokuvan sountrackia parhaillaan ja tunnelma on sama kuin edelleen teatterin penkissä lopputekstien suljahdellessa mustiin aukkoihin kankaalla. Oli hienoa, että valoja ei laitettu päälle ennenkuin lopputekstin päättyivät. Ei tehnyt mieli puhua kenellekään. Ei osannut jakaa sitä tunnetta joka kuvasta jäi sisälle. Itketti ja halusi olla rauhassa. Eikä kukaan muukaan suuressa lähes täpötäydessä salissa halunnut puhua pälpättää tunnelmaa rikki. Olin siitä hyvin kiitollinen.
En silti vieläkään tiedä mistä elokuva lopulta kertoi. Selviytymisestä vai siitä kuinka normaali ihminen lopulta on tarpeineen, haluineen ja päämäärineen. Kertoiko elokuva suuren rakkaustarinan vai siitä kuinka rakastaminen on ja toisaalta ei ole päättämisestä kiinni. Se aiheutti surua ja oli kaunis. Ehkä se kertoi ihmisyydestä tavalla jolloin sen kauneus on syvintä, kun siihen liittyy säröjä.