Vihreät ensiaskeleet
Rakastan sanoja. Ne voivat olla kauniita yksinään tai sisältää mielikuvia, vaikka sana itsessään on vain jono kirjaimia. On sanoja jotka tuntuvat hauskalle suussa kuten englanniksi kupla ”bubble”. Minulle sanojen voima nimenomaan kirjoitettuna, on uskomaton. Tämä blogi syntyi halusta kirjoittaa sanoja ulos. En ole minkään erityisen alan osaaja ja halusin ”vain” kirjoittaa ja olla osa sosiaalista maailmaa. Jakaa ajatuksiaan, koska luen niitä muiltakin. Ja kauniita, innostavia, ajatuksia nostattavia asioita.
Tein vastikään jonkin voimaväritestin jonka tuloksena minulle oli vihreä. Vihreä onkin seurannut minua lähes aina. Joskus vihreä väri tuntuu niin hyvälle, että voisin syödä sitä ja toisaalta tulee vaiheita jolloin se vain kuultaa olohuoneen verhoissa ja lämmittää villasukan raitoina. Mutta testin mukaan minun tulisi nyt nauttia vihreää kaikin puolin. Juoda trendikkäitä (ja terveellisiä) viherpirtelöitä, pukeutua vihreään ja etsiä luonnosta vihreitä asioita. Uskon vihreän antaman minulle inspiraatiota, voimaa ja hymyä, sillä esimerkiksi luonto on tällä hetkellä niin kaunis. Olen varma että tämänhetkisen kotikaupunkini lenkkeilypoluilta poikkevissa kuusikoissa sammaleilla asuu menninkäisiä. Ja että sisääni virtaa lyyhistyvän olemukseni korjaavaa energiaa juostessani (siis hölkytellessäni) vehreän puron viertä pitkin. Huomasin eilen hymyileväni leveästi, kun pientä kinttupolkua tempoessani löysin tieni koiranputkipellolle ja siitä jälleen eteenpäin ylös mäelle, jonka juurella kaksi puuta muodostivat kuin portin josta astua.
En aio kirjoittaa kaikesta vihreästä mitä ympärilläni näen kuten Specsaversin mainoksista tai autostani. Mutta vihreistä kynttilöistä voi syntyä ajatuksia, uudesta vihreästä urheilutopista voi saada pontta liikuntaan tai minttu voi olla pienessä sivuosassa kakun koristeena. Tahdoin vain jonkin jutun mukaan, että voin kirjoittaa lähes kaikesta. Vihreän teeman alla voi olla kaikenlaista. Saan olla syvällinen tai turhamainen, voin jakaa raparperipiirakan reseptin tai hehkuttaa kuinka ikuinen antiviherpeukalo näkee vihreää kukkaruukun pohjalla. Politiikasta en ymmärrä oikein mitään, en ole kasvissyöjä tai fanaattinen ekologisten vaatteiden puolesta puhuja vaan olen aina ollut vähän sellainen keskinkertainen. Niinkuin ylioppilaskirjoitusten C enkä ääripää. Kirjoitan siis ihan tavallisista asioista. Tavalliset asiat ovat kuitenkin niitä jotka täyttävät päivämme.