Yhtenä iltana paljon jos viiniä join

Yhtenä iltana oli pitkä valkea liinan peittämä pöytä. Vieri vieressä leipälautaset ja veitset odottamassa, että vierustoveri sitoisi liinan kaulaan ja alkaisi nauru rapujen yllä. Tilli ja rapeaksi paahdetun leivän tuoksu leijui ilmassa kulhoja ojennettaessa eteenpäin. Laseissa viiniä ja coolereissa jääpalojen kolinaa. Rapuliemet katosivat ryystämisen lomassa punaisista kuoristaan. Ravut tuli asetella mallikkaasti lautasen reunaa pitkin syömisen jälkeen kuin sotasaaliit.

Viini huljahteli kohti vatsalaukkua josta se pyörrytti mukavasti päätä. Vielä ihmiset hymyilivät jännittyneen odottavasti ja hillitysti silmät kirkkaina ja avoinna. Elävää musiikkia. Pyynnöstä soittaja tunnelmoi Cats musikaalin Memoryn.

Samalla kun taidokaat sormet juoksivat mustilla ja valkoisilla koskettimilla sulassa sovussa, minä pyörin kahden maailman välillä. Omiani molemmat. Samalla kun olin ainakin melkein aikuinen, olin kuudennella luokalla. Istuin sekä vanhan kartanon juhlasalissa mekossa ja korkokengissä sekä Dubain hotellin parvekkeella soittorasia sylissäni. Joutsenet pyörivät lasialustalla mekaanisen Memoryn soidessa. Samettiin sai aseteltua sormuksia ja koloihin korvakoruja. Ihmiset liikehtivät salissa pöydän ympärillä. Musiikki aaltoilli ja sai aikaan väreitä. Muistin kuinka ihastunut voi kuudennella luokalla olla. Kuinka koko maailma saattoi olla yhdessä luokan pojassa jolle ei uskaltanut edes puhua. Kuinka hyvältä tuntui omistaa tuo muisto ja olla samalla kasvanut siitä ulos. Kuinka hyvältä tuntui olla siinä.