Paino 77,0 kg

Painoa on tippunut 26 kiloa 1,5 vuodessa. Nyt olen ollut noin 5 kk ilman mitään painonhallintasairaanhoitajan tai -lääkärin ohjausta. Paino on pysynyt samassa, hieman tipahtanutkin. Lääkeannokseni on Ozempic 0,25 mg/ viikko. Ozempicin tätä annosta alkaa olla jo hyvin saatavilla, koska sitä ei määrätä enää painonhallintaan ja kyseessä on joka tapauksessa ”aloitusannos”, josta aika pian siirrytään isompiin satseihin. Minulle 0,25 mg on kuitenkin riittänyt hyvin. Olen tyytyväinen painooni, vaikka olenkin BMI:n mukaan ylipainoinen. BMI on nyt juuri ja juuri alle 30.

Ensimmäistä kertaa elämässäni en tarkkaile syömistäni: syön mitä jaksan ja haluan. Ozempic takaa sen, että tämä ei koskaan ole liikaa. Koen, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on jotenkin terve suhde ruokaan.

Itse olen luonnollisesti hyvin tietoinen painoni tippumisesta ja se näkyy ulospäin, kun vaatekoko on tippunut 48:sta 42:een. Tuttujen ja vähemmän tuttujen suhtautumista painonpudotukseeni on vaihdellut.

Nyt annan oman näkemykseni painoa pudottaneena siitä, miten toisen painon pudotukseen kannattaa suhtautua:

Ei mitenkään!!!

Se kun ei ole kenenkään muun asia, kuin henkilön, joka on pudottanut painoa.

Osa läheisistäni ja tutuistani suhtautuu asiaan niin kuin pitääkin: ei mitenkään.

Sitten on joitain, joilta tipahtelee seuraavia sammakoita:

”Me just tässä katseltiin, että sä olet laihtunut tosi paljon!”

Yleensä tämä tulee positiivisen iloisesti viestien: Upeaa sinä, olet vihdoinkin saanut ylipaino-ongelmasi ratkaistua ja sinusta on tullut normaali ihminen.

Laihtumista hehkutetaan.

Kukaan ei koskaan ole hehkuttanut sitä, että oletpa kerännyt läskiä luittesi ympärille ja näytät nyt tosi hyvältä. Jojolaihduttajana tämä nimittäin on käynyt liiankin usein.

En ymmärrä, mitä minun odotetaan vastaavan havaintoon siitä, että olen laihtunut (ihan kuin en itse olisi tietoinen aiheesta, kun olen kamppaillut aiheen kanssa vuosikymmeniä).

Vastaan usein näihin kyselyihin, että joo, niin olen.

Ihmiset usein jäävät odottamaan sitä suurta salaisuutta, miten painoni sain alas (mitä v**ua se heille kuuluu!).

Joten jatkan joskus: olen hieman katsonut mitä suuhuni pistän.

Se on tietenkin täysin vale ja antaa väärän kuvan painon pudotuksesta. Salaisuus kun juuri on siinä, että en katso, mitä suuhuni pistän, mutta lääkkeen ansiosta en pysty pistää sinne enää niin paljon tavaraa. Tämä antaa myös sen kuvan, että lihavat ovat tyhmiä kuin saappaat: he eivät tajua, että laihdutuksen salaisuus on se, että katsoo, mitä suuhunsa pistää ja sitten kun he viimein pääsevät uudelle tietoisuuden tasolle he pystyvät laihtumaan.

Hyvin harvalle kerron, että suurin ”salaisuus” painon pudotukseeni on laihdutuslääkkeet, sillä uskon, että monen mielestä se on ”väärin laihdutettu”, siis paheksuttavaa. Lihavan kuin vain pitäisi ymmärtää se, mitä laihat ovat aina ymmärtäneet: että syö vähemmän kuin kuluttaa.

On kumma juttu, miten painon pudottamisen katsotaan olevan jotenkin upea juttu. Entäs jos olisi sairas? Minulla olisi vaikka lauennut anoreksia johtuen siitä, että olen joutunut tarkkailemaan painoani jo esiteini-iästä asti. Olisiko sekin sitten hienoa? Lehdistö aikoinaan hehkutti prinsessa Viktorian hoikistunutta vartta- kunnes paljastui Viktorian anoreksia. Samoin hehkutettiin Ilkka Kanervan ”tiivistynyttä” olomuotoa, joka sitten osoittautui syövän syyksi.

Paino , oli se sitten ylipaino tai alipaino tai normaalipaino, on jokaisen oma asia. Älä huomauttele toiselle painosta.