Kun makkaramainos puhuttelee nälkäistä

Paino 98,3 kg

Aikoinani paastosin. Sen piti olla jotenkin puhdistava kokemus, kun joi litratolkulla mehuja, kasvisliemilitkuja, ja tunki vettä – sekä naamaansa että ahteriinsa (Niin, ne peräruiskeethan kuuluvat oikeaoppiseen paastoon). Muistan paastosta sen, että sen mukana tuli helvetinmoiset päänsäryt ja hampaat alkoivat vihloa. Se oli hetki, jolloin koin, että televisiosta tulevat makkaramainokset jotenkin puhuttelivat minua. Pystyin tuntemaan jopa grillatun makkaran hajun nenässäni, mikä taas pistin vatsaa korventavan nälän (niin: nälän- sellainen pysyvä tunne paastossa) ekstrakierroksille. Se naistenlehtien hehkuttama ”upea itsensä puhdistaminen, mahtava henkinen tunne ja uuden energiatason nostattaminen” on suoraan sanottuna täyttä paskaa.

Painokaan ei liiemmin tippunut. Ja jos tippui, niin ne tuli  korkoineen takaisin, kun pääsin nälkäkuurista taas patojen ääriin. Vasta silloin koin tuon upean tunteen, joka olisi siinä paaston aikana pitänyt kuulua kokemukseen.

Nälkä: jostain syystä jokaikinen dieetti perustuu nälän sietämiseen ja kestämiseen. Jokainen, joka on joskus dieetillä ollut ymmärtää sen, että

dieetti = nälkä ja

nälkä= helvetti.

Kun dieetti loppuu, nälkä loppuu = taivas.

Olen itse lukuisten dieettien kanssa kärvistellyt nälässä. Nyt en pahemmin nälkää näe (joskus kyllä). Kun kerroin sairaanhoitajalle laihdutustaustaani eli lukuisia yrityksiä ja onnistumisia kilojen karistamisessa (mikä johti kuitenkin lopulta kilojen kerryttämiseen) niin sairaanhoitaja totesi kauniisti: ”No sinulla on nyt kokemuksia eri keinoista, niistä kannattaa napsia parhaat mukaan!”.

Se oli kauniisti sanottu. Olin nimittäin pitänyt itsenäni täysin luuserina, kun monista laihdutuskerroista ja poltetuista tonneista huolimatta olin ennätyspainossani. Tosiaan, eiväthän nämä asiat ole menneet hukkaan. Kai niistä on jotain opittavaa. Esimerkiksi Painonvartijoista opin sen, että ei ne juhlat ole niitä pelättäviä asioita syömisen suhteen vaan syöminen ja herkuttelu tapahtuu ennemminkin kotona (Niin totta: Harva lihava kehtaa lapata juhlissa lautasensa täyteen kakkua ja hakea sitä vielä viisi kertaa lisää. Kotona tämän voi hyvinkin tehdä, mutta juhlissa lihava, kuten minä, ottaa sievän pienen viipaleen kakkua, ikäänkuin vinkatakseen ympäristölle, että minä syön herkkuja vain rajoitetusti – en kertakaikkisesti ymmärrä miten nämä kilot ovat kertyneet…)

Personal trainer sanoi minulle taas aikoinaan: laihduttajat eivät osaa syödä. Hän opetti sen, että pitää tosiaan syödä (huom: oikeata ruokaa!), että paino putoaa. Samaa minulle nyt toitotti ravitsemusterapeutti (kuuluu tähän elämäntapamuutospakettiin), jonka luona kävin muutama viikko sitten. Kaiken a ja o laihduttamisessa on ruokailu tasaisin väliajoin. Proteiinia ja _hyvää_ rasvaa täytyy saada (Tässä vaiheessa ravintoterapeutti kirosi Painonvartijat alimpaan helvettiin, koska ovat iskottaneet laihduttajille rasvan välttelyn).

Nyt siis syön, ja pääasiassa oikein. Herkut minun piti jättää pois, mutta ravintoterapeutti totesi, että tämä ei ole mikään hyvä ratkaisu, sillä ei sitä elämäänsä kannata ilman herkkuja elää. Idea taas on se, että herkkujen määrä on rajattu ja silloin , kun niitä syödään, niin  lupana on nauttia. Nyt siis kun pidän karkkipäivän, niin siihen kuuluu: kaksi sukulakua ja rasia pantterikarkkeja (aikaisemmin: Ison kaupan karkkipussi, suklaata, sipsejä ja Ben and Jerry’s ISO jäätelökippo)

Tänään on kohtapuolin toinen sairaanhoitajakäyntini, joka toteutetaan puhelimitse. Sain tehtäväksi miettiä, että mitkä asiat estävät ja mitkä edistävät painonhallintaa. Listaan siis niitä tähän, jotta muistan, mitä hetken päästä sairaanhoitajalle totean.

Painonhallintaa estää:

-Se, jos joku perheenjäsen tuo herkkuja (ne nimittäin myös juttelevat minulle kaapissa)

-Ajoittainen nälkä ja mieliteot

-Ravintoloissa käynti, joissa tosin yritän ottaa jotain kevyempää, kuten salaattia, eli ei tämä ehkä sittenkään ole mikään ongelma

Painonhallintaa edistää:

-Kilojen tippuminen motivoi

-Halu ostaa itselleni vaatteita muualtakin kuin verkkokaupasta ja erityisesti erään brändin vaatteita, jotka ovat suunniteltu laihemmille

-Ajatus rasvamaksasta

-Ajatus näyttää paremmalta  joskus

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Terveys

Laihduttajan viimeinen ehtoollinen

Paino 99,8 kg

(Herranjestas!  Paino oli viime kirjoituksessa muutama päivä sitten noin 103 kiloa ja nyt vain 99,8 kiloa. Mikä on SE salaisuus, jolla tipahtaa kolme kiloa muutamassa päivässä? Kerro, heti, kerro!)

Roiman painonpudotuksen salaisuus on niin sanottu ”viimeinen ehtoollinen”. Se on se hetki, joka edeltää dieetin tai painonpudotusurakan alkua. Se on se viimeinen hetki, jolloin laihduttaja saa vielä tarttua lusikkaan hyvällä omallatunnolla ja iskeä sen syvälle Ben and Jerry’s purnukan pohjalle. Itse asiassa kyse ei ole enää edes saamisesta vaan suorastaan velvollisuudesta omaa herkuttelijaminää kohtaan, jolle aikoo heittää hyvästit. Viimeinen ehtoollinen käytännössä sisältää kaiken, mitä vatsa ja mieli kehtaa pyytää.

Viimeinen ehtoollinen voi koostua esimerkiksi seuraavanlaisista tuotteista:

-Iso purkki Ben and Jerry’s Cookie Dough jäätelöä

-Iso pussi Remix-karkkeja

-Daim suklaapatukka tai jotain muuta suklaata

Jotta kyseisen annoksen saisi oikeasti vedettyä alas ilman pahaa oloa täytyy sokeri ja suolapitoisuudet olla tasapainossa, joten lisätään vielä sekaan:

-Iso pussi Taffel sipsejä. Dipillä, tottakai!

Tavoitteena on vetää kaikki samalla kertaa, sillä jos herkkuja jää jäljelle seuraavalle päivälle, ei painonpudotusta voi tietenkään aloittaa.

Viimeinen ehtoollinen vedetään kahdesta syystä:

  1. Seuraavana päivänä herkut ovat ehdoton nou-nou, joten paras vetää kunnon satsi, jotta on, mitä sitten muistella. Tämän jälkeenhän elämä tulee olemaan yhtä ristille kärsimyksen tietä kävelemistä ja ristiinnaulitsemista.
  2. Viimeinen ehtoollinen kohottaa painoa mukavasti, joten dieetin alussa on sitten mistä pudottaa. Toisaalta paino sitten tippuu mukavasti alussa, mikä lisää motivaatiota painonpudotukseen.

Viimeisen ehtoollisen huonona puolena voidaan pitää sitä, että suunnitelmat voivat muuttua: huomenna huomaakin sen, että nyt ei olekaan sopiva aika aloittaa painonpudotusta (koska muka olisi!). Mutta ylihuomenna voisi oikeastaan alkaakin, joten tänään on taas pakko vetää viimeinen ehtoollinen. Viimeinen ehtoollinen voi viedä siis kierteeseen, elämä voi koostua vain viimeisistä ehtoollisista, joka johtaa siihen, että silloin paino todellakin kohoaa.

Näin on siis käynyt minulle.

Mutta ehdottoman viimeisen ”viimeisen  ehtoollisen” vedin toukokuussa, jolloin olin päättänyt aloittaa tämän prosessini. Koska aloitus  hieman venähti, viimeisiä ehtoollisiakin ehti kertyä ennen sitä viimeistä viimeistä. Paino siis pääsi tosiaankin kasvamaan  103 kiloon.

Jotenkin kuitenkin sain väännettyä ajatustoimintaani toukokuussa sellaiselle raiteelle, että jo ajatus elämäntaparemonttiin ryhtymisestä sai minut lopulta rajoittamaan herkkujen syöntiä. Toukokuusta tähän päivään paino on siis tipahtanut jotakuinkin kolme kiloa. Se ei siis ole tippunut kolmea kiloa muutamassa päivässä, eikä saakaan tipahtaa, muuten painontiputus on liian nopeaa.

Viimeisen ehtoollisen jälkeistä kärsimysten tietä en ole ajatellut tällä kertaa kulkea. Nälkää en aio kärsiä, se kun ei pitkän päälle tule toimimaan. Ajatuksena pitää olla se, että näillä ruokailutottumuksilla voidaan sitten mennä pidempäänkin, kohti pysyvästi kevyempää minää.

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään