Rv 18+4 tunnelmat
Eilen mulla alkoi viiden päivän vapaa, jee! Vaikka mulla onkin töissä todella ihana ja huolehtivainen tiimi ympärillä, on silti mukavaa saada pieni breikki töistä. Mä olen tällä hetkellä töissä eräänlaisessa ruokakojussa (koska ravintola ei ole vieläkään auennut koronan takia) joten työ on suht kuluttavaa seisomatyötä. Työpäivän pituus on 8 ja puolituntia ja teen vuorottain 4 päivän ja 6 päivän viikkoja.
Silloin kun kerroin töissä raskaudesta, kävin myös keskustelua ravintolapäällikköni kanssa. Käytiin yleisesti läpi yleisiä riskitekijöitä työpaikalla raskaana olemiseen liittyen ja miten näitä riskejä sitten voitaisiin välttää. Sen myötä en ole saanut nostaa mitään raskasta, en käydä isossa pakkasessa ja mulle on hommattu ruokakojun taakse oma penkki, jos mulle tulee yllättä tarve päästä istumaan alas. Sen lisäksi mulle annetaan extra lepotauko, jonka aikana voin joko istua aiemmin mainitulla penkillä tai sitten ihan käydä taukohuoneessa asti istumassa. Hän toivoi että pitäisin näitä taukoja vaikka en tuntisi tarvetta siihen. No, mikäs siinä 🙂 Sitten puhuttiin siitä, että olipa mulla huoli mikä tahansa, niin aina joillekkin heistä voi siitä puhua. He ovat minun tukenani ja he välittävät minun ja vauvan hyvinvoinnista, varsinkin kun mulla ei ole täällä ketään tuttuja tai perheenjäseniä joiden puoleen voisin kääntyä. Tuli kyllä tosi kiva tunne näistä sanoista. Sitten hän sanoi että loppu raskautta kohden varsinkin he koittavat pitää huolen, etten jäisi yksin missään välissä, jos mulle vaikka tulee yllättäen huono olo tai jotain.. Mutta vaikka musta pidetäänkin näin hyvä huoli töissä, on silti ihanaa pitää vähän lomaa 🙂
Uusia oireita ovat olleet kipu alavatsan seutuvilla ja varsinkin oikealla puolella. Hetken netistä etsimisen jälkeen sain selville, että nämä ohimenevät ja hetkittäiset kivut johtuvat kohdun kasvamisesta. Varsinkin tämä lause tuntui osuvalta ”Keskiraskauden aikoina kohtu kasvaa ja se voi aiheuttaa vihlaisuja vatsan alueella. Vihlaisut johtuvat siitä, että kohtu on lantion seinämissä kiinni kannatinsiteillä ja kun kohtu kasvaa, kannatinsiteet venyvät” sillä juuri tuollaista venyvää tunnetta olen tuntenut viime aikoina + niitä vihlaisuja. Yhtenä aamuna en kerta kaikkiaan sängystä noustuttuani pystynyt seisomaan suorassa. Piti mennä ihan sykkyrään että kipu helpotti, ja siitä sitten ihan pikkuhiljaa sain suoristettuani itseni seisomaan. Onneksi nämä kivut eivät sentään ole jatkuvia.
Seuraavaan ultraan sain kutsun 11.5. Toivottavasti kaikki on hyvin, kiva päästä taas näkemään pikkunen.