Tunteita raskaus uutisten kertomisesta

Ollaan viime päivien aikana kerrottu molempien vanhemmille ja minun isovanhemmille raskaudesta. Muille kertomisen kanssa aiotaan vielä jonkin aikaa odottaa 🙂 Tiedän monien odottavan kuukausia ja kuukausia että kertoo raskaudesta edes omille vanhemmille, sillä se on yllättävän yleistä, että raskaus menee kesken ekalla kolmanneksella. Mutta meistä jotenkin tuntui ettei millään viitsisi olla kertomatta. Helppoahan se meille olisi, kun eihän kukaan meidän läheinen minua täällä toisessa maassa näe ollenkaan. Itse kuitenkin ajattelen, että jos tämä raskaus meneekin kesken, niin haluaisin vanhempieni tietävän siitäkin. Kumppanini oli samaa mieltä. Tiedän että äitini varsinkin osaisi jakaa suruni kanssani.

Kaikki tuntuivat olevan erittäin onnellisia uutisista, muutama onnen kyynelkin tuli vuodatettua puolin ja toisin. Kertominen tapahtui siis soittamalla ja hetken höpöttelyn jälkeen vaan kertoa töksäytettiin uutinen. Jännitti aika paljon, mutta loppujen lopuksi kertomisesta jäi tosi hyvä mieli. Nyt vaan yhdessä pidetään peukkuja että kaikki menee parhain päin. Täytyy muistaa pitää mahdollisimman hyvää huolta itsestään, niin henkisesti kuin fyysisestikin 🙂