Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tosiaan, uusi vuosi toi uudet kujeet. Tammikuu alkoi ”kivasti” lomautuksella, onneksi sentään valtio maksaa täällä Englannissa 80% palkasta, niin ei ihan puille paljaille tarvitse jäädä. Näillä näkymin lomautus kestää helmikuun loppuun ainakin. Sitten 18.1. maailmamme kääntyikin aivan ympäri, kun aikaisin aamusta tein pari raskaustestiä. Kumpikin näytti positiivista. Kyllähän minä vähän aavistelinkin, että näin voisi olla, kun kuukautiset oli myöhässä jo 7 päivää. En voinut silti olla varma, ennen kuin tein testit. Menin sydän hakaten yläkertaan, kömmin kumppanini kainaloon ja kerroin kuiskaten mitä oli tapahtunut. Sain pitkän halauksen.

Me oltiin puhuttu lapsista jo vuosia ja nyt viimeinkin tuntui, että olisi hyvä aika rueta yrittämään. Nuoremmaksikaan kun ei enää muututa. Rupesin viime vuoden elokuun puolessa välissä syömään foolihappoa ja kahden kuukauden syönnin jälkeen uskalsin jättää ehkäisypillereiden syönnin pois. Kolmen kuukauden päästä sitä ollaankin tässä pisteessä, vau! Olo on todella kiitollinen ja ihmeellinen, miten nopeasti sitä tuli raskaaksi. Tunnen monta ihmistä joilla on mennyt useita kuukausia, jopa vuosia. Siihen olin itsekin varautunut. Nyt vaan täytyy rukoilla, että kaikki menee hyvin loppuun saakka, ja syyskuussa meille syntyisi terve vauva.

Päivän ”sulattelun” jälkeen soitin sitten neuvolaan ja kerroin tapahtumat. Sieltä kerrottiin päivämäärä ja  kellonaika millon minulle soitettaisiin (tiedossa on noin tunnin mittainen puhelu jonka aikana minulta kysellään kaikenlaista terveyteen ja elämäntapoihin liittyvää) ja millä viikolla minulla on ensimmäinen ultra. Nyt sitten vaan odotellaan ja ihmetellään. Vielä ei ole yhtään mitään raskausoireita ilmennyt, paitsi kumppanini tänään sanoi, että olen vähän kiukkuisella tuulella. En tiedä johtuuko se raskaudesta vai siitä, että olen ollut koko päivän sisällä, koska ulkona on ollut todella huono ilma. Veikkaan jälkimmäistä syytä.