Mission Influencer vai Mission Impossible

Aurinkoinen sunnuntaipäivä. Aurinko paistaa, lämpömittari värähtelee nollan yläpuolella ja linnut vaihtavat kuulumisia keskenään. Ihmiset lenkkeilevät, tekevät pihatöitä ja latailevat akkuja tulevaa viikkoa varten – kaikki tämä tietenkin kahden metrin turvaetäisyydellä näin koronakriisin keskiössä. Itselläni on läppärini näytöllä 19 välilehteä auki, jokainen hakusanalla ”lisätienesti”. Olen nyt näitä välilehtiä surffatessani naputtanut hakemukset jo vanhusten kauppakassiapulaiseksi ja lasten apuopettajiksi etätöitä painavien vanhempien stressitasoa lievittämään. Tehokas aamu.

Viime viikolla sain saman uutisen kuin pian jo lähemmäksi puoli miljoonaa muuta suomalaista: ”Yrityksessämme joudutaan valitettavasti turvautumaan lomautuksiin.” Korona ei anna armoa maailman taloudelle, ja nyt minäkin pääsin osaksi tätä ekonomista kauhuskenaariota. Olin toki onnekas, kun tulen selviämään näillä näkymin noin 40 päivän lomautuksilla, toisin kuin moni vähemmän onnekas kollegani samasta yrityksestä. Hopeareunus on myös havaittavissa siinä, että tulin väliaikaisesti lomautetuksi juuri Suomessa, jossa valtiolla on vastaus ja apu tähänkin tilanteeseen. Monessa muussa maassa olisin ollut epätoivoisessa tilanteessa juuri vuodeksi solmitun Etu-Töölön unelma-asuntoni vuokrasopimukseni ja muiden pakollisten kulujen kanssa.

Vaikka tilanne voisi olla pahempikin, en voi sanoa etteikö taloudellinen pärjäämiseni pelottaisi. Tämän takia olen heti tällä viikolla saamani lomautuspäätöksen kuultuani alkanut heti miettimään tapoja tehdä rahaa lomautettuna ollessani. Tänään täyteltyäni yllä mainitsemani kauppakassi- ja apuaopehakemukset, minulla välähti ajatus somen voimasta, erityisesti Instagramin hyödyntämisestä.

Olen ollut jo vuosia aktiivinen instagrammaaja, ja tämä ei ole ensimmäinen kerta kun harkitsen profiilini kaupallistamista. Minulla on kuitenkin ollut aina ristiriitainen suhtautuminen somevaikuttamiseen ja -vaikuttajiin, ja tähän ovatkin ajatukseni instavaikuttajan urasta tyssänneet. On vaikuttajia, joita tykkään seurata ja joiden sisältö minua kiinnostaa, mutta monien kohdalla on herännyt kysymyksiä siitä, onko tämä tasapuolista, onko tämä tarpeellista ja onko tämä tasokasta. Minua myös ahdistaa tietty säntillisyys ja täydellisyydentavoittelu Instagramissa, jota tosin on viime aikoina hieman jo alettu ravistelemaan. Itselleni kuitenkin Instagram on ollut niin vapaamuotoinen, epävirallinen, hauska ja rento tapa viihdyttää itseäni ja ystäviäni, että en ole malttanut lähteä suunnittelemaan ja sommittelemaan sisältöäni siellä. Nyt kuitenkin tässä taloudellisessa tilanteessa sekä uteliaana kauppatieteiden opiskelijana haluan lähteä kokeilemaan, onko taviksen mahdollista saada sometienestejä ja jos on, mitä tämä vaatii ja millä aikavälillä.

Lähtötilanteeni on tämä:

1133 seuraajaa, yksinkertainen ja informaatiota uupuva bio, ei ”highlighteja” profiilin yläreunassa, täysin harkitsematon fiidi ilman yhteinäisyyttä ja filtteröimätön sisältö. Positiivisena mainintana uskoisin että profiilistani, ainakin toivottavasti, paistaa välittömyys, positiivisuus ja ihmisläheisyys. Eniten tykkään julkaista kuvia reissuistani, ystävistäni ja mielenkiintoisista tapahtumista ja muutoksista elämässäni. Julkaisutahtini on hyvin epätasainen ja harva – ympäripyöreästi ilmaistuna noin 1-3 julkaisua per kuukausi. En myöskään käytä hashtageja mitenkään muuten, paitsi harvoin huumorimielessä.

Itse arvioisin että ensimmäiset askeleet minun ja Instagram-profiilini kohdalla olisi yhtenäisemmän ja harmonisemman linjan luominen, informaatiorikkaampi bio, tiheämpi postaustahti (ehkä jopa kuva per päivä), hashtagien käyttöönotto, kuvien laadusta huolehtiminen ja highlightien lisääminen. Uskon, että pelkästään jo näillä askeleilla profiilini olisi influencer-uskottavampi. Aihetta hieman googleteltuani opin myös, että minun tulisi aktivoitua muiden julkaisuiden kommentoimisessa ja johonkin tiettyyn aihealueeseen Instagramissani keskittymisessä. Tämä aihealueasia on hieman hankala. Minua kiinnostaa niin moni asia –  musiikki, muoti, kauneus, kulttuuri, matkustaminen, elokuvat, taide, esittävä taide, jne. – että teeman rajaaminen tuottaa syviä huokauksia. Uskon kuitenkin, että jos onnistuisin pitämään julkaisuideni tyylin ja sävyn yhtäläisenä, voisi tematiikka venyä hyvin paikasta toiseen. Tämän näkee vain kokeilemalla.

Tähän mennessä olen yhden, tutun ja paikallisen, yrityksen kanssa kokeillut hyvin pienimuotoista yhteistyötä. Minä kerroin profiilissani tuotteesta ja sain sen ilmaiseksi. Tämä on ainoa tarttumapintani kaupallisiin yhteistöihin, joten odotan oppivani myös niistä paljon lisää.

Jätän tämän postauksen ja blogin jo nyt julkiseksi silläkin uhalla että tänne voi joku päätyä, mutta vahvasti siihen luottamaan että näin ei tule käymään. :D Inhimillinen pelko muiden ihmisten negatiivisesta suhtautumisesta tähän empiiriseen ja taloudelliseen tutkimukseeni on olemassa, mutta uskon myös että en ole ainoa, ketä tämän asian tutkiminen kiinnostaa.

Tänään, sunnuntaina 5.4.2020 aloitin taviksena Instagramissa. Jos luet tätä, jää seuraamaan julkaisenko kuviani yhä taviksena 5.6.2020, vai olenko ratkaissut instagrammailun koodin. Nimimerkillä @nelliauriola pääset asian pihviin kiinni. Ärsyttävää business-jargonia, jonka opin juuri ennen lomautusilmoitusta.