Plussaa ja miinusta

Ruumiinranka kohosi jo viisitoistavuotiaana 180cm korkeuteen. Liikunta oli ihan jees, jos ei tarvinnut tanssia tai telinevoimistella. Pientä lapsenpyöreyttä ja perslaiskuutta oli havaittavissa, pikkumulkerot koulussa haukkuivat läskiksi. Paino nousi 17 vuotiaana yli 100 kilon, eikä urheilu huvittanut yhtään. Täysi-ikäisenä urheilu maistui pienissä erissä, kunnes parhaiten maistuivat herkut. Vuonna 2008 koin hyviä hetkiä istuen takapuoleni päällä, kunnes vaaka enää pystynyt ilmaisemaan painoani. Painoin siis määrittämättömän määrän yli 135kg.

Vuosi 2009 oli täyttä toimintaa, surua, murhetta, ja opiskelijabudjettia. Pohjaanpoltettu pussipasta, nihkeä jauhelihakastike ja umpikuivat murot ei vain maistuneet määräänsä enempää ja paino putosi vuodessa alle 120kg:n. Muutaman vuoden painon määrä pysyi tasaisena, kunnes liikunta alkoi tuntumaan hyvältä. Paino putosi ĺukemaan 110kg. Kun liikunnan määrä lisääntyi, söin vapaammin jälleen herkkuja. Nyt jojopainottelua on jatkunut kaksi vuotta ja nyt yhdeksi pään ja painonhallinnan apukeinoksi aloitan purkamaan rasvakerrostani myös kirjoittamalla.

Sulateltavaa löytyy, maanantaina vaaka kertoi painon olevan 125.1kg