Haaveet kaatuu ja niin poispäin

Aika jolloin jaksoin haaveilla on takana päin.  
Kasvoin aikuiseksi tai jotain.

Joskus vielä tulee pieniä hetkiä että sitä jaksaa, mutta musertava paineentunne rinnassa kertoo julmaa totuutta siitä että haaveilu on aivan turhaa. Jos… ja jos…. ja jos…. Niin haaveet voisivatkin toteutua. Mutta totuus on aivan toinen. Kun voimia ei ole yrittää niin haaveet eivät toteudu, pitää siis tyytyä osaansa. Toki, olen saavuttanut yhden, suuren haaveeni koska minulla on ihana perhe. Mutta kyllä täytyy myöntää että jos vaikka keksisi unelma-ammattinsa ja uskaltaisi vieläpä lähteä kouluttautumaan niin se toisi myös suurta tyydytystä. Rehellisesti sanoen en edes tiedä kuinka pärjään maailmassa enää tämän kotiäitiyden jälkeen, tässä minä olen hyvä. Ulkona pahassa maailmassa en ole hyvä, en ollut hyvä siellä ennen kotiäidiksi jäämistänikään.

Inhoan ilkeitä ihmisiä aivan liikaa, inhoan konfliktitilanteita aivan liikaa. En voi sietää ahtaita paikkoja, luokkahuoneita, liian avaria paikkoja, liian meluisia paikkoja, en kestä suurta ärsykemäärää.. Oikeastaan pelkään. Pelkään jo autolla ajamistakin, koska siinä on liikaa asioita joihin täytyy keskittyä, ja ajan vieläpä automaattivaihteisella autolla.

Ulospäin saatan näyttää vahvalta, sisältä olen pelkkää murusta. Sirpaleet eivät taida olla tarpeeksi suuria edes siihen että ne voisi liimata yhteen..

Onneksi minulla on edes äidin rooli. Pystyn antamaan lapsilleni paljon vaikka en pystykään. Annan hellyyttä ja huolenpitoa, opetan elämään jotta heitä elämä ei lannistaisi samoin kuin minua. En pysty tarjoamaan sitä hulppeaa leikkihuonetta josta joskus haaveilin, en pysty viemään heitä ympäri maailman ihmeellisiin maihin ja paikkoihin, en voi olla kotiäitinä niin kauaa että lapset ovat kaikki päässeet aloittamaan koulutiensä niin että koulun jälkeen äiti olisi aina vastassa tai ainakin kotona.. En saa koskaan sellaista pientä verstasta josta joskus haaveilin, tuskin saan myöskään askartelutilaa tai ompeluhuonetta. En usko että jaksan koskaan opetella edes ompelemaan..