En ollutkaan ihastunut. Viestittely on siitä julma kommunikaatiotapa, että se on armoton ja mahdollistaa kerrasta poikki -lähestymistavan. Mies johon luulin ihastuneeni ajautui eräänä iltana kanssani väittelyyn. Puhtaasta väärinymmärryksestä starttasi todella hämmentävä riita, joka oli minun kerrasta poikki – hetkeni.

Muistin heti, että sinkkuna on ihanaa olla riitelemättä kenenkään kanssa, varsinkaan tuntemattoman miehen. Kaikki aiemmat söpöt asiat alkoivat näyttäytyä vastenmielisinä, eikä ollut fiilistä tavata. Emme sitten tavanneet, vaan lopetimme yhteydenpidon kaikessa hiljaisuudessa, vaikka riita saatiinkin poikki. Se tuntui yhtä aikaa todella oudolta ja samalla todella yhteiseltä päätökseltä. Jäin miettimään hieman sitä, miten uskalsinkin olla niin avoin tuntemattomalle ihmiselle, mutta onneksi avoimuus oli ollut molemminpuolista. Uhrasin asialle tasan yhden ajatuksen perjantaina, jonka jälkeen sovin itselleni toiset treffit lauantaille. 

Lauantainen mies oli upea. Komea, pitkä ja stoalaisen rauhallinen. Tummat silmät, parransänki ja ruskea pipon alle litistynyt tukka, jota sain myöhemmin pörröttää. Kävelytin viehättävää patsastani aurinkoisessa kevätsäässä ja yritin arvailla mitä hän mietti. Meillä oli todella vaivatonta, miehen energia oli juuri sitä rauhoittavaa, pysäyttävää ja voimakasta jota olen kaivannut. En voi varmaksi sanoa, mutta uskaltaisin veikata että näytin ehkä itsekin täydelliseltä sinä iltapäivänä kevätauringossa. Istuimme puistonpenkillä ja kaivauduin hänen kainaloonsa paleluverukkeella. Hän kiersi käden ympärilleni, hieroi hellästi peukalollaan kylkeäni ja sanoi ettei itse palele ikinä. Tosiasiassa olin kaukana kylmettymisestä, upposin hetki hetkeltä lämpimämpään tunteeseen, miehen ääni oli kuin lämmintä hunajaa. Hän puhui verkkaisesti asioita, joita olisin halunnut kuunnella vaikka koko illan. 

Vein hänet hetkeksi kotiini viettelysten sohvalle. (Ajattelin uudelleenbrändätä sohvan, ehkä nimi olisi enne.) Yllätin itseni istumalla aivan hänen viereensä, enkä tuttuun nurkkaani. Otin kädestä kiinni ja painoin pääni leveälle rinnalle. En ole aiemmin ollut yhtä välitön aloitteissani. En oikeastaan ajatellut mitään muuta, kuin puhtaasti sitä miten saisin mahdollisimman paljon tätä hiljaisen upeaa miehen mallia tästä tilanteesta irti. Puhuimme ja olimme hiljaa, kumpikaan ei yrittänyt täyttää hiljaisuuksia turhuuksilla. Keskustelu soljui, mutta en muista yhtään mistä puhuimme. Muistan että olin jatkuvasti hänen vieressään kiinni ja vaihdoimme sellaiset hölmöt hymyt aina kun katsoimme toisiamme silmiin.

Ensitreffit olivat viattomat ja suloiset ja ne päättyivät osaltani poikkeuksellisesti suudelmaan. Olen tainnut kohdata ihmisen joka suutelee kanssani aivan samalla tavalla. Ihan omaa häntääni nostamatta: se oli aivan helvetin hyvää suutelemista. Sovimme että näemme uudelleen. Puhuimme myös siitä, kuinka kumpikaan ei ole liian vakavalla mielellä liikenteessä. Tässä olisi todella hyvä mahdollisuus löytää tyyppi jonka kanssa voisi viettää aikaa silloin tällöin, kuitenkin ilman isompaa sitoutumista. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan odotan toista treffikertaa todella paljon. Mikä tietysti kielii siitä, että ehdin vetää tämän vituiksi vielä monta kertaa. 

Kuin lahjana universumilta sain tänään viestin ja treffikutsun yhdeltä ajantappokundilta, jonka kanssa on todella hauskaa viettää aikaa, mutta joka ei saa minussa ihmeempiä värinöitä aikaiseksi. Haluaisin kovasti pitää tästä kundista myös hieman isommalla tavalla, mutta jotenkin en vain löydä itsestäni fyysistä innostumista häntä kohtaan. Huomaan kyllä odottavani treffejämme ja pitäväni hänestä aina hieman enemmän joka kerran jälkeen. Olemme vaihtaneet pari pusua, mutta homma on muuten pysynyt tosi pyhäkoululaisena. Nauran hänen seurassaan ja pidän vilpittömästä aitoudesta, joka hänestä huokuu. Hän on myös avoimesti kertonut olevansa ihastunut minuun. Ehkä sekin jotenkin imartelee näiden katoamisten, ghostausten ja hiipuvien juttujen ohella. Toki olen kertonut hänelle, että tämä ei tule muuttumaan satunnaista hengailua kummallisemmaksi. Se oli kuulemma OK, mutta aistin että hänellä on agenda muuttaa mielipiteeni. Aion kuitenkin nyt suunnata häneen huomioni ja yrittää olla karkottamatta sitä hiljaista ja komeaa.

Sanoin juuri tänään ystävälleni, että epäonnistumisen määrä miesasioissa on vakio, toivotaan että olin todella väärässä.