miten meni viikonloppu
Otin ohjat omiin käsiini, nielin ylpeyteni ja kysyin että kiinnostaisiko tulla olemaan silleen. Lämmittelin siis tietoisesti sen jo elottomaksi julistetun fuckbuddy-viritelmän. Epävarmuus asian suhteen oli huima, tajusin vasta kellon lähestyessä h-hetkeä että helvetti, en ole edes suudellut tätä tyyppiä.
Tämä koko kuvio on hämmentänyt minua kiitettävästi. Kävimme pari kertaa ulkona ja meillä oli ihan kivaa. Jonkin verran yhteisiä asioita ja ei liikaa hiljaisia hetkiä. Pidin miestä komeana, hän on jäntevä, hyvältä tuoksuva, leveästi hymyilevä ja itsevarma. Elämä kunnossa ja arvot kohdillaan. Nauraa vitseilleni, mutta ei itse vitsaile ihan niin paljon. Vaikuttaa ajoittain kiinnostuneelta ja ajoittain siltä että olisi mieluummin murustelemassa lasinsirpaleita ruokaansa kuin kanssani treffeillä. Harrastaa välillä sitä omalle sukupolvelleen tyypillistä ”kevyttä vittuiluflirttiä”. Muistaa kuitenkin kaikki kalenterijuhlat kellontarkkuudella ja toivottelee treffien välillä hyvää-milloin-mitäkin. Kaiken kaikkiaan kunnollinen mies, mutta jotain outoa hänessä on. En huomannut palavani halusta kertoa hänelle pieniä arkipäivän asioita, mutta huomasin jättäytyväni välillä pari askelta taaemmas jotta voisin huomaamatta katsella pakaroita ja tuijotella kävelytyyliä.
Iltaisin en miettinyt että toivottaisipa toinen hyvää yötä, vaan mietin mitenköhän hän suutelee, ottaako samalla kiinni kasvoista vai liu’uttaako käden suoraan vyötäröltä alaspäin. Toisten treffien jälkeen istuimme hänen autossaan. Halusin suudella, mutta en osannut yhtään sanoa mikä tunne hänellä oli. Vierekkäin oleminen teki tilanteen tunnustelusta vaikeaa, enkä halunnut mitään pientä pusua vaan kunnon suuteloa. Tein kuten kuka tahansa oman elämänsä voimanainen ja lähdin pois, pusuitta.
Ymmärrettävästi mies oli sitä mieltä ettei tässä ehkä ole sitä kuuluisaa kipinää. Tämä oli mielestäni väärä mielipide, koska olin päiväunissani jo häpäissyt hänet herraties miten päin. Onnistuin kuitenkin ujuttamaan ilmoille mahdollisuuden testata olisiko kuitenkin sitä kipinää ilman sen vakavampaa treffailua ja mies suostui. Ilmeisesti hänkin on niin helppo nakki että ajatus pienestä seksuaalissävytteisestä iloittelusta saa unohtamaan sen kipinän puutteen.
Kipinää lähdettiin lyömään sitten pienten vastoinkäymisten jälkeen viime viikonloppuna. Hoidin ensisuudelman alta pois jo eteisessä ja kerroin mitä on tarjolla. Päätin että on parempi laittaa itsensä hieman likoon, kuin katsella taas kuinka irtaudun ruumiista, istun sohvan kauimmaiseen nurkkaan ja alan systemaattisesti sabotoida näitä harvinaisia ja hauraita seksitreffejä. Tämä oli ihan käypä ratkaisu. Mies suuteli ihan hyvin. Asteikolla tulitikusta ilotulituksiin, sanoisin että ponteva liekki, ujo roihu jopa. Suudellessaan ujutti toisen käden hiuksiin ja laski toisen käden vyötärölle.
Loppu oli onnellinen ja seksikemia tuntui toimivan. Itselleni parasta antia oli kuitenkin jälkipuinti. Lojuimme tunteja sängyssä, kaivauduin ihan lähellä, tutkin toisen rintakehää ja hauiksia, puhaltelin, kikattelin ja kiusoittelin. Pyysin kertomaan tarinoita, opin toisesta aivan uusia asioita ja tunsin hetken aikaa juuri sen tunteen joka muodostuu kahden tuntemattoman ihmisen jakaessa jotain henkilökohtaista. Tätä olin kaivannut: ihmistä johon en tule ihastumaan mutta joka kiehtoo ja viehättää sopivasti että voin leikkiä haltioitunutta hetken verran.
Hätistin miehen pois menojeni tieltä ja jatkoin iltaani itsevarmuutta hehkuen. Sovimme että otamme uusiksi pian.
Ja se pitää sittenkin paikkansa että kun tulee, niin tulee ovista ja ikkunoista. Pyörähdin vielä yhdessä toisessakin sängyssä saman viikonlopun aikana, mutta sen haluan vielä pitää itselläni. Sanotaanko vain, että maanantai ei tuntunut tänään kovinkaan pahalta.