miten pelataan ihastumispeliä

Sinkkujen suusta kuulee jatkuvasti ettei pelien pelailu kiinnosta (ellei kyseessä sitten ole lautapelit joita jokainen tuntuu pelaavan aivan helvetisti enkä jotenkin jaksa ymmärtää miksi).
En usko että se pelien pelailu haittaa ketään, mutta se aiheuttaa mielipahaa jos treffikumppani pelaa eri peliä.

Itse huomasin pelanneeni itseni ulos pitkän ja tumman miehen kentältä. Mies kysyi millaista peliä halusin hänen kanssaan pelata. Kerroin kepeiden petipelien olevan mielen päällä, haluaisiko hän kenties pelailla samoja pelejä?

Hän halusi. Kunnes yhtäkkiä ei halunnutkaan! Tapaamisen sopiminen vaikeutui. Alkoi tulla outoja kyselyjä. Miestä kiinnosti olinko viihtynyt samana päivänä muiden kanssa ja onko makuuhuoneessani tunkua. Vastasin joka kerta että tottahan toki ja itse asiassa tälläkin hetkellä joku nuohoaa tuossa alapäässä, koska lähtökohtaisesti se joka pelaa tyhmiä pelejä voittaa tyhmiä palkintoja. Mies tuntui käpertyvän joka kerta enemmän kuoreensa, ottavan vastailuni tosissaan eikä ollutkaan enää kiinnostunut saman pelin pelaamisesta.

Tuntuu hullulta, että saadakseni haluamani suostuvaiselta ihmiseltä, minun olisi pitänyt pelata eri peliä! Minun olisi pitänyt selkeästi valmistautua flirtin ja ihastumisen seitsenotteluun panosprintin sijaan. Olisi täytynyt sietää useat pikkusievät treffit ja raottaa hameenhelmaa ujosti punastellen siinä vaiheessa kun mies oli leikkinyt pokailupeliä kyllikseen. Kyllästyin tähän ajatukseen hyvin nopeasti. En siksi, että en olisi jaksanut odottaa, vaan siksi että joka kerta miehen kysyessä muista treffipuuhistani hän näytti silmissäni hieman rumemmalta. En ole mikään älytön kukasta kukkaan lentäjä ja ihan mielelläni olisin hänen kanssaan keskittynyt kaksinpeliin. Tässä miehellä oli kuitenkin se ajatus, että panokaveri kiinnostaa, mutta ihan täysi neitsythän sen täytyy olla. Mitään impileikkiä en jaksa alkaa enää tässä vaiheessa elämää leikkiä.

 

Tämän sanottuani sanon silti että pelailu on ihanaa. Rakastan eritoten ihastumispeliä ja haluaisin pelata sitä innokkaan vastapelaajan kanssa loputtomiin. Ihastumispelissä ainoana sääntönä on se, että tiedetään pelaajien pitävän toisistaan. Muita sääntöjä ei ole, eikä pitämisen tasoa tarvitse erikseen määrittää, kunhan se on yli kaveri-statuksen. Pelaajat yrittävät omilla teoillaan määrittää toisen ihastumisen tasoa ja parhaansa mukaan nostaa sitä. Tarkoituksena on tehdä toisen päivästä aina edellistä parempi olemalla niin saatanan mukava että virtsa muuttuu siirapiksi.

Oikean pelikumppanin kanssa olisin voittamaton ihastuja. Ei ole niin kekseliästä söpöä viestiä, niin naurettavaa aarteenetsintää, eikä niin suurta elettä ettenkö olisi valmis sitä toteuttamaan. Tällä hetkellä olen tapaillut hieman yhtä kundia, jonka kanssa haluaisin todella kovasti ihastua. 

Tiedän sen, koska huomaan että ihastumispelini uhkaa koko ajan lähteä laukalle. Meinaan tehdä liian isoja eleitä liian pian ja se ärsyttää, koska tiedän että toinen tulkitsisi ne juuri sellaisina kuin ne ovat: liian suurina eleinä. Itse näen ne vain ihastumispelin nappuloina, hauskoina vitseinä, tyhminä päähänpistoina ja EI MISSÄÄN NIMESSÄ “olen ikuisesti sinun” -merkkeinä universumilta. Onneksi olen sentään tajunnut sen, että siinä missä itse olen valmis ostamaan läppänä Hesarin etusivun sisäpiirivitsille, toinen ei välttämättä näe sitä niin. 

Siispä pidän ihastumisen MVP-statukseni vielä salassa. Ehkä joskus tulee vastaan joku joka osaa ottaa pelin haasteena, eikä sitoumuksena.

Sitä ennen pelaan tätä samaa peliä mitä kaikki muutkin sinkut:
en lähetä viestejä joka päivä vaikka haluaisin
en vastaa viesteihin heti vaikka tasan tarkkaan istun puhelimen vieressä
en ehdota näkemistä itse
enkä ehkä edellisestä oppineena yritä päästä heti toisen housuihin
 

Tämä on muuten ihan saatanan tylsää.

Lähtökohtaisesti ottaisin mieluummin molemminpuoleisen kahden viikon hulluutta lähentelevän ja  intensiivisen ihastumisjakson, joka loppuisi kuin seinään kuin kolme kuukautta kädenlämpöistä innokkuuden välttelyä.