Olen ihastunut. En haluaisi olla. 

Aika monien treffien jälkeen ihastuin pitkästä aikaa pelkkien viestien perusteella. Se on kuulemma vaarallisin ihastumisen muoto, koska 99% ajasta se on molemmilta osapuolilta virheellistä tulkintaa, vääriä mielikuvia, hataralle jalustalle nostamista ja täyttä ajanhukkaa. Mutta ihastuinpa silti.

Kävi klassinen känniswaippailu, jossa edetään ensimmäisen kuvan ja ainoastaan “Panisinko?”-kysymyksen perusteella avaruuspoimuvauhtia pakkaa läpi. Seuraavana aamuna lätkähtää match ja instant-aloitus ihmisen kanssa jota en muistakaan vetäneeni oikeaan. Koska kaikki keskusteluni olivat sillä hetkellä seksiviesti-agendani takia täynnä enemmän tai vähemmän koiso-emojia, päätin jutustella hetken niitä näitä. Mies ei vaikuttanut yhtään miltään. Ehkä hieman luku- ja kirjoitustaidottomalta korkeintaan. Aamupäivä kohteliasta viestittelyä, jonka jälkeen kiitos-mutta-ei-kiitos oli suunnitelmani.

Kunnes eteeni tupsahti taikasanat: Tykkäät hyvistä bändeistä.
Myönnän, tämä on akilleen kantapääni. Jaksaisin puhua musiikista maailman tappiin saakka ja ihminen joka tiedostaa tuon potentiaalin, saa yleensä hetkessä jakamattoman huomioni. 

Tuon viestin jälkeen seuraavaksi huomasinkin että jossain välissä oli hujahtanut neljä vuorokautta, jonka aikana mies oli nauttinut tuhatprosenttisesti jakamatonta huomiotani. Olin kuin teinityttö räpläämässä kännykkää pikkutunneille saakka ja tarkistamassa jatkuvasti olisiko siellä odottamassa uusi viesti. Poseerasin peiliselfieissä, kuvasin videoita elämästäni ja jaoin asioita joita en ole kehdannut muille jakaa. Yhtäkkiä kirjoitustaidottomasta ihmisestä paljastuikin ajatteleva, herkkä, hyväntahtoinen, hauska ja kiltti mies joka kaiken lisäksi piti musiikkisuosituksistani ja halusi viestitellä kanssani sinne pikkutunneille. 

Tapaaminen ei ollut mahdollista heti, joten viestittely on jatkunut nyt aivan liian pitkään. Olen tullut epävarmaksi. Olen alkanut katsella itseäni peilistä väärällä tavalla. Lasken itseni ryhdikkästä ja itsevarmasta naisesta surkeaan lysyyn ja puristelen kehoni ylimääräisiä osia. Katselen itseäni kylpyhuoneen peilikaapin peileistä ja ihmettelen mihin leukaviivani on hävinnyt. Vilkaisen kaikkiin heijastaviin pintoihin kaupungilla liikkuessani ja tuomitsen sitä miltä näytän kaikille muille ihmisille tietämättäni suurimman osan ajasta. Samalla surkuttelen miksen voisi aina näyttää samalta kuin oikeasta kuvakulmasta ottamassani kuvassa.  

On outoa huomata itsestään, että huomaa ajattelevansa asiaa, joka ei ole aiemmin vaivannut. Vain koska tässä on aikaa vaivaantua asiasta. 

Viime aikoina olen törmännyt seuraaviin väittämiin lihavista tytöistä jotka käyttävät Tinderiä:

x Mitä pulskempi tyttö, sitä pidempi profiili 
x Jos ei ole kroppakuvia niin on läski
x Vaikka olisi kroppakuva, niin jos se ei ole bikineissä otettu niin on taatusti läski
x Jos sattuukin olemaan bikineissä otettu kroppakuva niin jos siinä vieressä ei ole vertailukohdaksi toista tyttöä/mittanauhaa/banaania niin on aivan todella taatusti ihan megaläski

(Lähde: Jodel. Tiedän ettei pitäisi lukea sitä mutta asun yksin, minulla on paljon aikaa)

Olen itse plussakokoinen tai kurvikas, kokoa 44-46 (Jodelin mukaan näillä sanoilla itseään kuvaileva on varmasti vaan tosi ylipainoinen ja yrittää  peitellä sitä). Kuten suurimman osan isommista mimmeistä, myöskään minun ei tarvitse elää jäätelöpurkkiin itkien sitä, kuinka näivetyn ilman huomion häivää vastakkaiselta sukupuolelta. Tietysti teen tätä aina silloin tällöin sunnuntaisin, mutta se on enemmänkin sitä sellaista yleistä kukaan ei rakasta minua -voivottelua eikä johdu kehoni massasta. 

Päinvastoin, olen huomannut että moni mies pitää edelleen esimerkiksi isoja rintoja viehättävänä, eikä heitä haittaa vaikka rinnat olisivat kiinni isommassa rungossa. Minua on sanottu kauniiksi, seksikkääksi, söpöksi, sieväksi ja upeaksi ilman mitään fetissin vauhdittamia taka-ajatuksia.

Tunnen oloni lähtökohtaisesti todella seksikkääksi ja yleensä treffeille lähtiessä viimeinen katse peiliin aiheuttaa minussa hyvän olon tunteen. Olen ylpeä itsestäni ihmisenä, kehoni jaksaa tehdä sitä liikuntaa mitä rakastan, kasvoni ovat kauniit, hiukseni kiiltävät, olen tyylikäs, nauran paljon sekä antaumuksella ja kehoni on sopusuhtainen.
Osaan myös pelata vahvuuksillani ja jos pääsisin vielä yli treffien päättämisen vaivaannuttavuudesta, olisin varmasti viettelyn mestari.
 

Yhdelle ihan ensimmäiselle treffikumppanille kerroin ennen treffeille menoa että olen sitten chubby. Luulin olevani todella itsevarma ja ylpeä itsestäni kertoessani tällaisen asian, mutta oikeasti taustalla oli pieni epävarmuus. Itsevarmana ollessani menen treffeille tällaisena ilman ennakkovaroittelua. Koska sitähän se oli, varoittelua siitä että saatatkin kohdata lihavan ihmisen ja ethän sinä nyt sellaiseen voisi ihastua, miten kukaan voisi!
Miehellä ei muuten ollut isompaa mielipidettä asiaan ja vietimme todella pitkät ja kivat ensi- ja kakkostreffit, jonka jälkeen homma vaan kuivui kasaan, kuten näillä jutuilla on tapana tehdä. Sen jälkeen tajusin että olen oikeasti kuvieni näköinen ihminen, eikä minun tarvitse varoitella ketään yhtään mistään. Minulla on kaikki luvat maailmassa nauttia treffeistä, seksistä ja seksikkyydestä, flirttailla ja jutella komeille miehille.
 

Minulla on ollut paljon ihania poikaystäviä koko pulskan elämäni aikana. Esiteininä kun kaipuu kädestäpitelyrakkauteen oli suurin, oli poikaystävärintamalla hieman hiljaisempaa ja olin ihan varma että pulska tyttö ei vaan ole luotu vastaanottamaan rakkautta. Olin varma että hempeät ensisuudelmat oli varattu vienon suloisille naapurintytöille ja sporttisille poikatytöille joista kuoriutuu yllättäen mekko päällä kaveriporukan teiniprinsessa. Nopeasti kuitenkin huomasin, että minullekin löytyi koulun discon viimeisille hitaille pari ja että parhaat kaveripoikani olivat jatkuvasti vähän ihastuneita minuun. Myös epävarmuuden sävyttäminä hauraina teinivuosina rinnalleni on löytynyt niin suloisia, komeita ja herttaisia kundeja että ei ole tosikaan. Yksikään upea poikaystäväni ei ole koskaan kritisoinut kokoani, vaikka se olisi vaihdellut suhteemme aikana. Olen löytänyt rakkauden ollessani kolme kokoa pienempi, mutta myös ollessani koon verran suurempi. 

Yritän muistaa nämä asiat joka kerta, kun mietin mielessäni että perun tulevat treffimme, koska olen jollain tapaa vääränlainen.
Ja pidän Jodelin kiinni ainakin tämän viikon.