Totuutta vai tehtävää?
Onnistuneiden juhlien jälkeen seuraavana päivänä viestiteltiin taas Nikkaroijan, aka ”Kesätreenin” kanssa, nyt minun aloitteestani. Olin käynyt koeajamassa sänkyjä ystävän kanssa krapulapäivän ratoksi, joten kummasti siitä sai hyvän aloituslainin ja kappas, hyvin pian sain kutsun illanviettoon luokseen – ja minähän menin. Koska olin hyväksynyt Nikkaroijan FB-kutsun edellisyönä niin tajusin, että minun on sanottava jotain jo päättyneestä avioliitostani, sillä jokainen normaali Facebookin käyttäjä käy stalkkaamassa uudet kiinnostavat tuttavuudet kaveroitumisen jälkeen. Tai ainakin naiset tekee näin. Muutoinkin, eikö nyt kuitenkin ole ihan reilua kertoa kasvotusten että ”Moikka moi, menin viime vuonna naimisiin. Ja sitten erosin. Asuin hetken mutsin ja faijan luona ja nyt oon omillani – eipä siinä, soitellaan!”
Nikkaroija on tehnyt suurimman vaikutuksen sillä, että tulee aina halaamaan ja pussaamaan tervehdykseksi kun nähdään. Tämä alkoi siis heti ensitreffien jälkeen ja se on piirre, jolle olen aivan myyty nyt kun ollaan tosiaan jo kokonaiset 1,5 viikkoa tunnettu.. Näin siis tapahtui tälläkin kerralla.
Istuttiin sohvalla ja höpöteltiin pitkään. Nikkaroija kutsui meidän ystäväporukkaa ”aikamoiseksi rytmiryhmäksi” edellisillan perusteella ja oli selkeästi hyvällä tavalla (kai?) huvittunut porukastamme. Siinä aikani hikoilin niin henkisesti kuin fyysisesti ja lopulta sain kuin sainkin sanottua jotain tähän tyyliin: ”Niin, en oikein tiennyt miten ja mitä tästä sanoisin, mutta nyt kun hyväksyin fb-kutsusi niin sieltähän saa stalkattua menneisyyttäni. Ajattelin, että olisi reilua ensin kertoa kasvotusten seuraava asia..” (tässä välissä ensinnäkin minä huokaisin syvään ja pidin lyhyen itsenikeräämistauon ja räpläsin hermostuneesti hihojani mutta vähintään yhtä säikähtäneeltä, vaikkakin aika hyvin Nikkaroija sitä sai peiteltyä, hänkin näytti).
Jatkoin lievästi vaikeana ja takellellen: ”Asiahan on siis niin, että menin viime vuonna naimisiin Las Vegasissa. Ja erosin neljä kuukautta myöhemmin. Olen kuitenkin periaatteessa statukseltani sinkku, enkä eronnut, sillä avioliittoa ei keretty Suomessa rekisteröidä. Kerron nyt heti perään senkin, että suhde päättyi koska kävi ilmi, että eksälläni oli pitkä ja vahva henkinen suhde itseään 12 vuotta nuorenpaan tyttöön (joskin kuitenkin täysi-ikäiseen!). Ja tietty sekin vielä, että meillä on yhteisehköt asuntokuviot, sillä tätänykyä hän asuu minun asunnossa vuokralla”. Sillä sekunnilla kun lopetin puhumisen, tajusin, että olisin voinut edes yrittää hillitä itseäni ja kertoa asioita vaikka yksitellen, eikä tämmöisenä hulluna tykityksenä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että elävästi mieleeni alkoi palautua edellisyön keskustelu jossa Nikkaroija kertoi ettei itse kaipaa minkäänlaista yhteydenpitoa eksiin eron jälkeen. Noh, myöhäistä se nyt oli. En vaan osannut olla hiljaa, joten jatkoin vielä yksipuoleisen hiljaisuuden vallitessa: ”Noh, semmoista. Mitäs siihen sitten sanomaan. Tulipahan tehtyä. Häät muuten tapahtui samassa paikassa kuin Pamela Andersonin ja Tommy Leen. Ja itseasiassa avioliittokin kesti lähes päivälleen yhtä kauan..”. Luojan kiitos tajusin lopulta vaijeta ja jäin kiusaantuneena tuijottelemaan vuorotellen pöydänjalkoja ja varpaankynsiäni. Olipa kuulkaa pikkaisen painostava tunnelma..
Nikkaroija tuijotti telkkarin suuntaan muutaman sekunnin, kääntyi katsomaan lyhyesti minuun päin, katsoi taas telkkariin kunnes repesi epäuskoiseen nauruun, huudahtaen ”ei jumalauta, ootte te semmoneen porukka että oksat pois”. Mietin nanosekunnin että mitä juuri tapahtui kunnes nauru tarttui minuunkin. ”No, niinhän me taidetaan olla..”
Sain myös kerrottua, että hänelle kertominen pelotti, koska emme käytännössä tunne toisiamme, enkä osannut aavistaakaan miten hän reagoisi. Kerroin, että koen tätä nykyä olevani ihan tasapainoisessa tilanteessa ja että ero oli selkeästi ainoa oikea päätös kyseiselle suhteelle. Nikkaroija puolestaan kertoi haluavansa itsekin sitä että vanhat jutut lopetetaan ennen kuin hypätään uusiin suhteisiin. Juteltiin vakavasti vakavista asioista, mutta naurettiin yhdessä kokonaisuudelle. Sitten muutaman sekunnin hiljaisuuden päätteeksi Nikkaroija nousi ylös, otti kädestäni kiinni ja talutti makuuhuoneeseen. Kaikki olennainen oli sanottu.
Ne kolme metriä sohvalta makuuhuoneeseen lähinnä mietin miten on mahdollista että Nikkaroija suhtautui tähän.. niin.. no aivan tismalleen niin miten salaa toivoin hänen suhtautuvan, vaikka pelkäsinkin pahinta. Sitten olikin jo muuta mietittävää.
Kuva: http://www.quickmeme.com/