Treffit Putkimiehen kanssa – viimeinkin!
No niin, nyt se on tehty. Kävin treffeillä Putkimiehen kanssa. Nyt makaan sängylläni lahnana ja mietin, että mitähän tästä sanoisi. Putkarilta ehti jo tulla viestiäkin, että oli kivaa ja haluaisi nähdä uudestaankin, mikä on tietysti aina positiivista. Tai siis se on positiivista niin kauan kun vastapari ei ole aivoiltaan ameeba ja ulkonäöltään olmi (mitä btw deittini ei kumpaakaan, luojan kiitos, ollut).
Huumorintaju ja hauskuus on sellaisia asioita joiden pitää iskeä täysiä, jotta haluaisin kuvitellakaan pidempiaikaista suhdetta miehen kanssa. Putkimieshän on tosiaan pohjoisesta ja hyvin usein pohjoisen poijjaat tuntuvat olevan huumoriveikkoja, niin kuin tämäkin oli. Meillä oli perushauskaa, semmoista (ihan) kivaa. Naurettiin aika paljon ja juteltavaakin tuntui riittävän koko ajan eikä kiusallisia hiljaisuuksiakaan tullut.
Olen myös niin vanhanaikainen kurppa, että tavallaan toivoisin miehen ensitreffeillä edes avaavan oven naiselle. Plussaa saa myös siitä, jos tarjoutuu maksamaan (sikäli mikäli mies itse on ehdottanut syömistä ja ravintolaakin) mutta mielelläni maksan kuitenkin itse omat evääni, se on vähintään kohtuullista kaikkia kohtaan. Arvata saattaa ettei näillä treffeillä paljoa ovet aukeilleet minulle. Evästämisen päätteeksi käveltiin yhtä matkaa autolleni, josta Putkari jatkoi matkaa kotiinsa. Ihan jees. Hyvin perustreffit.
Ainiin, ne biljarinpeluut jäi välistä, sillä
a) olin muuttamassa ystävääni (sort of..) ja
b) kello oli monta.
Aaaand here we go:
Mutku Nikkaroijan kanssa on niin törkeän hauskaa, etten kestä! Nauramme vuorotellen niin, ettei sitä naurua pysty pidättelemään. Nikkaroija haluaa tarjota mitä ikinä ostostellaankaan (älkäätte huolestuko – minä hoidin tarjoamispuolen viimeksi, eli pyrin tasoihin!), avaa ovia minulle, noutaa kotoa autollaan, heittää kotiin vaikka asutaan eri puolilla kaupunkia, kyselee haluanko jotain, saisko olla juotavaa (ihan kotosallakin ollessa), ja yksinkertaisesti huomioi minut. Ja siitä huomiosta pidän niin että olen ihan sykkyrällä! En siis kaipaa toisen rahoja (käyn itse töissä sitä varten) mutta se kohteliaisuus..
Ja jos laitan käden Nikkaroijan rinnalle, hän ottaa huomaavaisesti kädestäni kiinni ja pitää siinä vaikka loputtomiin.
Kaikkihan sen jo näistä teksteistäni näkee, joten sanottakoon vielä ääneen itsestäänselvyys: Mikäli Nikkaroijan kanssa kosahtaa karille hänen aloitteestaan, niin sitten harmittaa isosti. Tähän vielä Hugleikur Dagssonin pala mustaa huumoria:
Semmosta…