Historiakatsaus: miten aviomiehestäni tuli ex? Osa 2/3
Pian muuton jälkeen mies laittoi yritystoimintansa jäihin ja lähti opiskelemaan puoleksi vuodeksi. Opiskeluaika oli taloudellisesti tiukkaa ja vaikka raha ei koskaan aiemmin ollut kynnyskysymys millään muotoa, olen jälkikäteen miettinyt että miestä selkeästi rassasi se, että minä tein aivan tolkuttomasti töitä pitääkseni taloutemme kasassa sen 9 kuukautta kun odottelimme hänelle kuuluvia tukia ja toisaalta hän alkoi sulkeutua ajatuksineen eikä oikein kyennyt puhumaan asiasta. Tämän johdosta myös suurin osa kotitöistä alkoi jäädä minun niskoilleni, hyvä jos koiraa muisti ja jaksoi pyytämättä käyttää ulkona.
Tilanne kuitenkin helpotti kun mies pääsi heti opiskelujen päätteeksi hyväpalkkaiseen työhön, mutta jotenkin päälle oli jäänyt se moodi, että minä tein todella paljon töitä ja hoidin kodinkin ja mies teki vain todella paljon töitä.
Saatoin ehkä unohtaa välissä mainita, että tosiaan 2010 mies kosi minua. Sovittiin, ettei puhuta asiasta kenellekkään vaan järjestetään yllätyshäät Suomessa. No opiskeluaika kun verotti taloutta niin sujuvasti että siirsimme häitä alkuperäisestä, eli 2011 kesästä vasta seuraavalla kesälle. Monen mutkan kautta päädyimme kuitenkin siihen, että mielummin laitamme reilun kymppitonnin rahaa matkustamiseen ja meidän omaan kivaan kuin yhden päivän juhliin ja siitä se ajatus sitten lähti.
Joulukuussa 2012 ostimme joululahjaksi lentoliput Jenkkeihin, matkustusajankohta oli loppukesästä 2013. Ajoitimme reissun niin, että olisimme Las Vegasissa samana päivänä kuin mies kosi minua, nyt vain kolme vuotta myöhemmin. Halusimme naimisiin. Halusimme olla yhdessä. Teimme molemmat todella paljon töitä koko alkuvuoden 2013 jotta saimme matkakassan kasaan. Reissuun mukaan pyydettiin myös miehen bestman. Suunnittelimme Vegashäitä; Elvistä, sopivaa kappelia, majoituksia jne. Joidin järjestelyitä asian tiimoilta ja pohdittiin pukuvalintojamme. Ihan siis semmoista oikeaa ja normaalia hääsuunnittelua. Huomion arvoista on se, että mies jossain vaiheessa ihmetteli etten ole yhtään innoissani häistä – väite oli suorastaan absurdi! En vaan tuolloin vielä ymmärtänyt että se oli hänen keinonsa yrittää viestittää sekä minulle että itselleen ettei hän enää ollut innoissaan häistä.
Alkukesästä mies vielä kysyi olenko varma että haluan naimisiin. Kerroin olevani täysin varma. Kysyin myös häneltä fiiliksiä ja asia oli sillä käsitelty, hänkin vakuutti haluavansa naimisiin. Ei sillä, että jälkiviisaus olisi ketään koskaan pelastanut, mutta näin eron jälkeen kyllä pystyn näkemään ne piilosignaalit, ettei mies enää ollutkaan ollenkaan varma. Kerroin hänelle myös, että voimme jättää hääjärjestelyt ns viimetippaan jos alkaakin kaduttaa. Tähän väliin on vielä syytä huomauttaa, etten koskaan ole ollut hääfriikki, enkä varsinkaan ole kuunaan halunnut massiivisia häitä, kirkkohäistä puhumattakaan. Mutta olen kyllä halunnut sitoutua.
No reissu tuli ja meni, meillä oli hauskaa vaikka vietimme kolme viikkoa kolmestaan jaetuissa hotellihuoneissa (neljäs viikko kuitenkin oltiin ihan kahdestaan miehen kanssa). Taas jälkikäteen ajateltuna pystyn näkemään, ettei mies ehkä ollut täysin rennoimmillaan reissussa mutta ajattelin sen johtuvan mukana kulkevasta kolmannesta pyörästä. Hyvähän se nyt on sanoa että kolmannesta pyörästähän se selkeästi johtui, joskin kolmas pyörä oli aivan muualla kuin olisin uskonutkaan. Mies oli myös alkanut polttaa tupakkaa kahden vuoden tauon jälkeen, eli hyvin selkeitä stressimerkkejä oli ilmassa läjäpäin. En vaan osannut/kyennyt/halunnut lukea niitä. Ehkä itselleen on vaan niin kovin helppo valehdella että kaikki on hyvin?
Palattiin takaisin kotiin ja elämä oli tasaista. Kertaalleen mies otti syksyn aikana esiin sen, että toivoisi seksiä olevan enemmän. Puhuttiin asiasta ja toiveista ja ajatuksista mutta siltikään hän ei itse enää tehnyt aloitteita käytännössä koskaan. Mies ei myöskään oikein suostunut lähtemään kanssani minnekään, ei lenkille, ei syömään, ei leffaan, ei harrastamaan. Ei mitään. Pelkkää tylsää lahnailua sohvannurkassa. Läheisyys kuihtui kasaan aivan täysin ja pyöritimme vain kaverillista arkea ja minä juoksin harrastuksissani yksin kun mies datasi tietokoneellaan sohvannurkassa.
Viikkoa ennen pidempää yhteistä joululomaa ajattelin että otan lomalla tulevaisuuden puheeksi, tiedättehän, yhteisen ajan, lapsikuviot jne. sillä tavalla hyvin vakavahenkisesti. Tilanne vaan pääsi yllättämään kun mies päivää ennen jouluaattoa kertoi, ettei ole enää varma meistä eikä tiedä onko tämä sitä, mitä hän haluaa.
6,5 vuotta on vaikea tiivistää lyhyeksi pätkäksi, joten stay tuned.