Akateemikosta jouhiin

Amiksen kanssa kokonaiset kolme päivää pyöriessä olin ehtivä nainen ja kävin myös toisilla ensitreffeillä. Kirjoitellessa tämäkin tyyppi vaikutti normaalilta, fiksulta, kiinnostavaltakin. Vähän ehkä idealistilta, mutta onko se nyt sitten huono asia lainkaan? Viestejä vaihdellessa ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut semmoista oloa, että jalat muuttuisi hyytelöksi edes ajatustasolla, joten kundin ehdottaessa treffejä, hannasin. Selitin jotain ontuvaa koko viikonlopun kestävästä visiitistä vanhempien luokse. Kerroin myös, ettei siellä peräkorvessa oikein edes netti toimi, joten ”palataan asiaan myöhemmin”. Puolet selityksestäni oli myös ihan totta. Tai ainakin se, että olin menossa muutaman tunnin visiitille vanhempieni luokse, toiseen kaupunkiin. Ja tietysti totta oli myös se, ettei siellä oikein netti meinaa toimia, ainakaan Facebookkia enempää..

Jotain kuitenkin päässäni naksahti ja päätin rohkaista mieleni. Laitoin akateemikolle viestiä jossa kerroin palanneeni kotiin odotettua nopeammin. Kundi keräsi välittömästi pisteet kotiin treffiehdotuksellaan, joten suostuin deiteille jo lähes innoissani. Vai kuulostaako muka millään muotoa pahalta mennä Olympiastadikan torniin ihailemaan Helsinkiä ja kiertää sen jälkeen Töölönlahtea kun päivä on lämmin ja aurinkoinen?

Vastassa olikin suhteellisen normaalin oloinen kundi. Ihan ok ulkoisilta avuiltaan ja juteltavaakin riitti. Hyvin nopeasti kuitenkin tajusin ettei tässä ole minkäänlaista kipinää mihinkään suuntaan ja toisaalta miehen maailmankatsomus oli aivan totaalisen liian Helsinki-keskeinen, suorastaan halveksuva muualla asuvia suomalaisia kohtaan, saatika niitä ihmisiä kohtaan jotka tekivät erilaisia asumisratkaisuja kuin jo normaaliksi sisäistynyt Kallio-keskeinen elämänsä. Lopullisen ”EI”-natsan mies sai siinä vaiheessa kun auringon paistaessa sopivassa kulmassa huomasin, että tyypin kaulalla oli epämääräisissä sormenpään kokoisissa rykelmissä sentin puolentoista pituisia hevosen jouhia muistuttavia vaaleita pitkiä ja paksuja karvoja. Oikeasti? Ne ei edes kasvaneet mistään luomesta. 

”Mennäänkö vielä kahville?”
”Ei kiitos, pitää mennä harrastukseeni”

Casen opetus?
1) Luota edelleen siihen ensifiilikseen
2) Älä ikinä unohda omia kriteereitä. Niistä voi joustaa, mutta ei niitä nyt sentään unohtaa kannata.
3) Mikäli haluat tulevaisuudessa lapsia, mieti miltä sinun ja deitin lapset näyttäisivät. Jos päädyt tähän, juokse kovaa:

Kuva: http://www.barnorama.com/