Se itsestään epävarma huijari
Pidettyäni pari päivää hiljaiseloa Upseerin jälkeen, päätin palata takaisin saaliille. Kaksimetrinen ja suorastaan pelottavan ja häijyn näköinen (ja minua 10 vuotta vanhempi) mies oli ottanut minuun yhteyttä nettideittiprofiilini kautta muutamaan otteeseen. Hän kirjoitti täysin normaalia suomea, vaikutti kohteliaalta ja muutoinkin normaalilta pelottavaa ulkomuotoaan lukuunottamatta, joten sovitiin treffit keskelle viikkoa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida ekan kerran jo siinä vaiheessa, kun mies ehdotti, että tavataan arki-iltana klo 21 Helsingin keskustassa ja kävellään ekaan kivaan paikkaan sisään kupposelle. Jouduin ensimmäisenä kertomaan, että herään arkiaamuisin töihin, enkä jaksa hiippaloida yömyöhälle keskustassa. Tämä kuitenkin oli ok, joten sovittiin tärskyt muutamaa tuntia aiemmaksi.
Sinä päivänä kun oli tarkoitus treffata, sain mieheltä vielä lyhyen viestin jonka hän kuittasi eri nimellä kuin aiemmin. Selityksenä oli se, että käytti aiemmissa viesteissää oman nimensä ”suomennosta”. Vedin johtopäätökseni ja oletin kundin olevan virolainen ja ajattelin että olkoot, ehkä se ei halua tulla tuomituksi ennakkoluulojen perusteella. Tämä voitaneen lukea toiseksi varoitusmerkiksi? Voihan se silti olla tosi mukava ja sympaattinen. Voihan?
No, nähtiin lopulta rautatientorilla ja Herra oli livenä paljon leppoisamman oloinen kuin kuvissa, luojan kiitos. Ja aivan täysin virolainen, oli vaan ilmeisesti ”unohtanut” mainita asiasta.. Kävi myös ilmi, että ensimmäisen vartin hän luuli, etten tajua asiaa.
Kolmas varoitus ilmeni kun oltiin vasta kävelemässä treffipaikkaan. Mies oli ihan suloisella tavalla vähän hukassa siitä minne piti mennä, naurettiin paljon ja ajattelin että herraa vaan jännittää. Sitten se totesi ”Helsinki on niin erinäköinen valoisaan aikaan ja en oo koskaan käynyt selvinpäin siellä, niin pitää vähän miettiä mistä sinne pääsikään..”. Hmm?
Päästiin tiskille asti ja olin tilaamassa ittelleni juomaa kun mies herrasmiehen elkein toteaa tarjoavansa. No, okei, kiitos. Annoin tarjota kun asia esitettiin enemmän käskynä kuin ehdotuksena. Neljäs varoitus oli kun hän kertoi olevansa vähän flunssainen ja kaipaavansa jotain pikkaisen tujumpaa, joten teetä ja konjakkia it is! Istuttiin alas ja meillä oli yllättävän hauskaa, naurettiin paljon mutta virolaisille ominaiseen tapaan hän oli kovin suora, tähän tyyliin:
”Mikä sussa on vikana kun olet yksin?” (Tämä tuli ihan puun takaa ilman mitään alustusta!)
”Naiset on just tommosia, kaikki valitaan ulkonäön perusteella!” (Kun kerroin puoliksi vitsinä koirista puhuttaessa että vinttikoirat hivelevät silmää)
”Mitä järkeä on jossain seinäkiipeilyssä? Käsittämätön harrastus!” (… Kiitti hei…)
Jotenkin aistin miehestä koko ajan enemmän epävarmuutta itsensä kanssa.
Eikä noissakaan vielä mitään, mutta kun tunnin ja kahden oman juomani jälkeen kieltäydyin lisäjuomista ja hän kysyi lupaa juoda neljännen tee + konjakki yhdistelmän ja ”luvan” annettuani (käsitämätön tilanne) hän kuitenkin koki tarvetta alkaa puolustella alkoholinkäyttöään, tajusin, että kyllä tää oli ihan täysin totaalisesti tässä. Aloin tehdä lähtöä, jaettiin juna osan matkaa kunnes mies ensimmäisenä poistuessaan vielä totesi, että jättää pallon mulle ja jää odottamaan yhteydenottoani.
Tätä siis tarkoittaa kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Edit: Nyt, viikkoa treffien jälkeen ja tätä postausta kirjoittaessa sain häneltä vielä viestin jossa kysellään että ilmeisesti jatkoa ei ole tiedossa vaikka hän niin minusta piti. Onko pakko olla aikuinen ja vastata kohteliaasti kun tekisi mieli vaan painaa nappia ja kadottaa mies elämästäni. Lopullisesti mielellään.
Ja mä olen sentään allerginen kissoille..
Kuva: http://www.someecards.com/