Ne vähemmän seksikkäät tilanteet?
Onhan noita.
Tiiättekö? No minäpä jaan.
Kun tilanne potentiaalisen siitosorin kanssa käy kuumana, hönkäilette toistenne korviin ja näpelöitte kaikkea mihin käsi nyt sattuukaan osumaan ja kesken kaiken alat vaan hikoilla. Sitä hikeä puskee otsasta, kainaloista, nivusista, selästä, you name it. Jännä, miten hikoileminen jopa varpaiden väleistä voikin viedä osaltaan intoa pois. Sitä vaan tulee vaikkei olisi mitään vuosisadan ratsastussessioita edes käynnissä. Eikä oikein voi vähentää vaatettakaan kun todennäköisimmin ollaan jo alasti. Vittumainen fysiologinen reaktio, joka saa kyllä selluliitit ja hyllyvät persposket unohtumaan nanosekunnissa.
Tai jos vaikka sattuisi jo vuosien rutiinilla sheivaamaan _kaiken_ pois piparistosta, ihan siis sillai tarkoituksella itteä ja, noh, ketä tässä nyt huijaamaan, tietysti vielä enemmän jotakuta toista varten (koska totuuden nimissä, jos ei villiä laitantaa ole lähitulevaisuudessa tiedossa on rehotus taattu) ja sitten kun se joku käy alakerrassa visiitillä, sillai näköetäisyydellä, ja myöhemmin suihkussa huomaat että sinne sisempiin on jäänyt yksi, tai vaikka pari kolme pitkää yksittäistä karvaa.. ”Kato ohopsan, mitäs täältä löytyy..” Vaan luomet puutuu ympäriltä. Ja jos ne ei ole pitkiä, ne on partakarvan paksuisia ja pistäviä. Onnea vaan kaikille osanottajille.
Joskus myös romantillisen ja hiljaisen käsikkäinmakoilutuokion voi päättää siihen, että maha alkaa murista. Ei semmoista söpöä ”aaawww, onks sulla nälkä?”-murinaa vaan ennemminkin semmoista vähän kovempaa. Sellaista ”Anteeks tuliko toi susta?! Ja ennen kaikkea MISTÄ sieltä?! Tunsin sen sun kämmenessä asti!”. Siinä on turha sönköttää ”eiku toi naapurin Pera..” Ei.
Tai kun et ollenkaan ole varautunut romanttisessa mielessä sisään tunkeaviin kyläilijöihin ja ensin eteisen pöydällä on suklaapapereita. Seuraavana olohuoneen lipastolla on vielä avonainen, suunnilleen jo syöty suklaalevy ja viimeisenä keittiön pöydällä on suklaaroskia. ”Ai miten niin syönkö suklaata (”yksinäisyyteen” on se jatkokysymys, minkä voit lukea keskutelukumppanin katseesta)? No en oikeestaan. Kuin? Ai niin tarkoitat noita roskia, joo kato mä tein duuniin öö.. kakun..?” Niinpä teit, joo.
Edellisen kanssa tavallaan vähän käsikynkässä käy se kun mies, joka kuitenkin sentään on urheilullinen ja reilusti minua isompikokoisempi, päättää täysin spontaanisti testosteronihuuruisissa voimaintunnoissaan nostaa minut, ei-niin-siroksi-luokiteltavan naisihmisen syliinsä kesken kiihkeän pussailun. Ihan ilman varoitusta. Vähän takellellen. Siihen ei enää ole edes muuta sanottavaa, kuin yksi ilmainen pikku vinkki ittelleni: Pitäiskö vähän laihduttaa.
Romanttiseksi tarkoitettu ele ehkä vähän kaatui alkavaan itsentuntokriisiin painostani (vaikka luokittelenkin itseni mielummin Tomeraksi Läskiksi kuin vaan pullavaksi), jota ei siis tätä ennen vielä ollut, sillä kukaan ei ole koskaan aiemmin nostanut minua ilmaan! Mutta eiköhän mieskin oppinut, että parempi kun vaan ei.
Semmosta.