Nouse ja paa huulisi punaa – nyt vähän näyttää siltä, et maailma ei loppunutkaan

Koska voin valita olla onnellinen niin vastapainona Sinkkuuden harmeille ajattelin kasata niitä kesäisen hyviä puolia siitä, että status on SINKKU. 

• Vaikka asunkin arkkitehtuurisessa helmessä, eli kultaisen 60-luvun neuvostokuutiossa kaupungin vanhimpiin lähiöihin kuuluvalla alueella, niin onnettomista äänieristeistä ja surkeasta naapurustosta huolimatta voin häpeilemättä laulaa kovaa ja tanssia alasti 32 neliön asunnossani, ilman että kukaan kokee myötähäpeää toiminnastani
• Minun sotkut on minun sotkut. Vain itseäni saan syyttää jos kämppä valuu ryönää ja kummasti se, että olen ainoa joka sotkee, motivoi myös siivoamaan kun ei tule ikuista ”aina mä joudun tekee enemmän”-fiilistä.
• Sinkkuus laihduttaa. Ei ole tarvinnut tehdä ruokaa kahdelle, joten usein tulee syötyä jotain helppoa ja nopeaa ja ennen kaikkea vähemmän kuin aiemmin. Tämän lisäksi leipominen on jotakuinkin kokonaan jäänyt. Hyvä yhtälö! 
• Koko aikuisiän mentyä parisuhteessa, on järisyttävän vapauttavaa kun saa tehdä aivan mitä itse haluaa, täysin oman pään mukaan. Kukaan ei nalkuta musiikkivalinnoistani tai mikä pahinta, tule VAIHTAMAAN KAPPALETTA kesken parhaan kotijorauksen! Eikä myöskään tarvitse ottaa kuin oma mahalaukku ja nälkätilanne huomioon ruokailuja miettiessä. Aikamoista.
• Se tunne, kun vain maailma on rajana tekemisille ja menemisille. Tämä todennäköisesti muuttuu helpostikin syksyä kohti ei-niin-iloiseksi asiaksi ja yksinäisyys voi hiipiä kulman takaa, mutta kesä ilman sitoumuksia on tooodella tullut tarpeeseen. If you know what I mean..
• Voin flirttailla vaikka koko maailman miesten kanssa, jos siltä sattuu tuntumaan, enkä ole tilivelvollinen kenellekkään. Itsetuntoni myös kertoo, että todennäköisesti koko maailman mieskunta olisi myös valmis flirttaamaan kanssani, olenhan ihana. Köh. Myöskään kukaan ei ole tilivelvollinen minulle, mikä säästänee turhilta mustasukkaisuuksilta. Ehkä. Paitsi jos humalassa flirttailen jollekin limanuljaskalle. Sitten olen ehkä vähän tilivelvollinen itselleni. 
• Ja jos nyt jostain syystä väliaikaisesti sattuu masentamaan, niin ainakaan kukaan ei ole luomassa merkitseviä katseita lantiolleni, mikäli sulatan levyllisen Fazerin sinistä mikrossa ja syön sen lusikalla suoraan kupista. Yhdeltä istumalta. Tämä ei perustu tositapahtumiin. Ainakaan paljoa.

Joten, kippis sinkku-kollegat!

Kuva ja giffi