Kukapa olisi arvannut, että jos pussaillessa kipinöi kovasti, niin eihän se siihen jää. Edellisessä postauksessa kerroin Kiekkoilijasta ja semmoisesta humalaisesta ”oho, hupsista”-tuokiosta. Työnnettyäni Kiekkoilijan puoliväkisin ovesta ulos, olimme jälleen seuraavalla viikolla tekemisissä, kuten aina ennenkin. Yllättäen välillämme ei juurikaan ollut ikävää jännitettä, päin vastoin kaikki tuntui normaalilta.
… Kunnes viikkoja kului ja tuli toisen yhteisen kaverimme tuparit. En tiennyt, että Kiekkoilija tulee paikalle. Tupareissa oli paljon ihmisiä, useita kymmeniä ja välillä ohimennen heitimme satunnaisia kommentteja toisillemme, mutta pääasiassa vietin aikaa jutellen muille ihmisille. Kyseessä ei ollut (kai?) mikään tietoinen toistemme välttely.
Ilta oli hauska ja kostea ja lopulta siirryimme isolla porukalla yökerhoon jatkoille. Eksyin jossain vaiheessa porukasta ja lopulta Kiekkoilija soitti ”Missä olet, tule tänne vessoille, nähdään täällä.”
Pitkä mies ja vähän porukkaa vessojen käytävällä, joten näin hänet jo kaukaa. Kävelin kohti ja jätin liioitellun pitkän hajuraon. Yökerhon metelissä korotin ääntäni ja kysyin ”missä kaikki muut on?”. Kiekkoilja otti askeleen ja tuli aivan kiinni minuun, laskien samalla päänsä lähelleni ja ”ihan vahingossa” osui huulillaan korvaani kuiskatessaan ”Me ollaan tuolla kulman takana”. Hän todennäköisesti kuuli miten kovaäänisesti nielaisin hämmennyksissäni ja änkytin jotain sulavaa: ”Öm. Pitäiskö mennä sinne?”
Tiedättekö sen jenkkileffoista tutun kuvion, jossa nainen seisoo tyttömäisen ujosti selkä seinää vasten ja mies kurottuu lähelle, samalla nojaten kädellä seinään? Yhtäkkiä Kiekkoilijan toinen käsi olikin jo alaselälläni ja hän veti minut lähelle ja suuteli kaulaani. Se iski suoraan sähköshokkina aivoon ja tarrasin hänen olkavarteensa kiinni. Ei kysymyksiä, ei arkailua ja niin vain se kääntyi jälleen jalat alta-suudelmaksi, jota en kyllä millään muotoa edes yrittänyt lopettaa kesken. Ja se kesti ja kesti..
Lopulta sanoin jotain ympäripyöreää siitä, että mennään muiden luo ennen kuin joku näkee meidät. Pöydässä Kiekkoilija jatkoi kosketteluani. Hän silitti minun selkää, reittä, flirttaili katseellaan eikä edes erityisemmin vaivihkaa. Jossain vaiheessa mies ehdotti siirtymistä tanssilattialle ja ujon nyökkäyksen päätteeksi sinne hän minut vei, kädestä pitäen. Ei se mitään tanssimista ollut, mies olisi aivan hyvin voinut kysyä ”Harrastetaanko esileikkiä vaatteet päällä tanssilattialla kaikkien silmien alla?” ja pahintahan siinä oli se, että kaikki häveliäisyyden ja säädyllisyyden rippeeni olivat tipotiessään. Olen nimittäin vahvasti niitä ihmisiä jotka ovat sitä mieltä, että pieniä ohimeneviä huomionosoituksia lukuunottamatta (pienet pusut, käsikkäin kulkeminen jne) muu (liika)läheisyys olisi syytä jättää jonnekin ei ihan niin julkiseen paikkaan.
Valomerkin aikaan lähdettiin pitsalle kahden hyvän ystäväni kanssa. Näiden kesken ei enää edes yritetty pitää vaeltelevia sormia irti toisistamme vaan avoimesti keskellä kaupunkia kuljettiin kylki kyljessä, käsikädessä, pysähdyttiin pussailemaan elokuvatyyliin ja jatkettiin taas kävelyä. Vajaan kilometrin matka kesti ikuisuuden tällä tyylillä.
Olin menossa yöpitsan jälkeen ystäväni luokse yöksi. Kiekkoilija ehdotti tulevansa mukaan, mutta kielsin. En tiedä millä logiikalla, mutta jotenkin uskottelin itselleni että pussailu ja epäsovelias koskettelu ei ole ollenkaan niin paha asia kuin seksi, joten en taaskaan suostunut yökyläilyyn.
Lähteminen oli vaikeaa. Viimeisen kerran kun sanoin jo tiukasti ”Nyt menen ja sinä menet kotiisi – Adjöö!” niin mies vielä kerran otti kädestä kiinni, veti lähelleen ja suuteli. Aijjettä. Niiiiin kiellettyä ja niiiiin kivaa.
Kävelin 2,5 minuutin matkan kaverin luo ja perille päästyä oli puhelimeen jo napsahtanut viestiä. Aamulla morkkistelin hetken aikaa ystävälleni ja pohdin, että mitä hittoa minäkin touhuan! En tietysti ole tilivelvollinen kuin itselleni, mutta en kyllä silti halua olla osallisena perhekriiseihin. Tai muuhunkaan typerään.
Vitun vetovoima, voiko sen vaan kääntää offille?
