Tunnesolmuja ja ärsyttävää epävarmuutta
Kuten kaikki normaalit ihmiset, luen minäkin toisten ihmisten signaaleja ja sanattomia viestejä. Koen, että suurinta osaa ihmisistä on helppo tai ainakin helpohko lukea tiettyyn pisteeseen asti mutta nyt kun kyseessä on ihastuksen kohde ja hänen lukeminen niin hommasta tuli välittömästi inasen verran vaikeampaa. Mitäs tässä on nyt sitten vastikään tapahtunut? Nooo… Vietettiin lähes koko viikonloppu yhdessä ja meillä oli kivaa, rentoa, helppoa. Minut esiteltiin useammalle kaverille ja vietimme kahtena päivänä aikaa näiden kanssa. Hän ottaa minut huomioon, kysyy aina haluanko tai tarvitsenko jotain muttei kuitenkaan holhoa. Ja mikä parasta, hän on humalassa vielä ehkä vähän normaalia sosiaalisempi, jos mahdollista, eikä lainkaan rähisijä, draamailija tai mitään muutakaan typerää.
Vähän saatoin ehkä äsken velloa mietteistäni ja epävarmuudestani ystävälleni mutta nyt kun aloin kirjoittaa näitä hyviä ja positiivisia asioita ylös, tuntuu lähinnä typerältä tämä oma hätäily. Kaikkihan on ihan hyvin ja liian nopeasti eteneminen tai liika vakavuus olisi saanut minut jo pakittamaan. Syy, miksi aina draamailen pääni sisällä, on se, että meillä on ehkä vähän erilainen tarve pitää yhteyttä. Toisinaan, joskin harvoin, tulee päiviä ettei hänestä välttämättä kuulu mitään.
Niin ja pääni sisäiseksi draamaksi tämä kääntyy siinä vaiheessa kun mietin (tässä asia on ilmaistu hyyyyvin tiivistettynä..), että onko niin että pidän hänestä huomattavasti enemmän kuin hän minusta. Ja onko niin, että minä olen hänelle vain kesäkivaa.
Toistaiseksi en aio käydä ”me ja tulevaisuus ja mahdollinen tuleva yksiavioinen suuntaus”-keskustelua, mutta väkisinkin aletaan lähestyä sitä pistettä että jotain täytyisi oman mielenterveyden takaamiseksi tästä aiheesta jutella. Tai tarkennettuna minun ehkä pitäisi kertoa omista tunteistani hänelle. Sekös vasta vaikeaa onkin kun ei tiedä mitä miehen päässä liikkuu. Kai tämä on jonkinlaista hylätyksi tulemisen pelkoa. Hitto että ärsyttää oma ruikuttava epätoivoisuus kun oikeasti muilla elämän osa-alueilla olen ihan fiksu ja järkevä nainen.
Vielä kun saisin itseni unohtamaan yliajattelun ja keskittymään siihen miten kivaa meillä on aina kun tavataan.
Niin siis kuka? No Nikkaroija tietysti.
