Laitoin viikonloppuna eksälleni viestillä maksutiedot hänelle kuuluvasta laskusta. Paria tuntia myöhemmin sain paluuviestinä kuvan alkometristä johon oli puhallettu vähän rapiat 3 promille (tähän ei siis liittynyt autolla ajamista, pelkkää hupipuhaltelua kun isoo lapsettaa). Kysyin tietysti empaattisena ja välittävänä ihmisenä, että onko kaikki hyvin. Sain epämääräisiä ”eihin” viittaavia vastauksia, mikä ei tietysti yllätä noilla luvuilla. Jätin asian hyvin nopeasti sikseen. Myöhemmin yöllä sain säälinkaipuuta huokuvan viestin viitaten sydänsuruihin ja suhdeongelmiin. Jätin vastaamatta.

Aamulla pistin viestiä ja kysyin ”Noooh, mikäs on olo?”. Vapiseva. Kysyin onko kaikki jo paremmin. Kävi ilmi, että miehen parikymppinen rakastajatar olisi halunnut muuttaa suhteen viralliseksi seurusteluksi mutta mies, omien sanojensa mukaan, ei ja tästä olivat saaneet yöllistä draamaa aikaan niin, että mies halusi siitä ihan kertoa minullekin. Mies-parka ei tietenkään tiedä mitä tekisi tai miksi ei halua seurustella ja tunsi olevansa puun ja kuoren välissä, reppana. Vaihdeltiin vielä parit viestit ja tsemppasin kuitenkin tekemään niin kuin hyvältä tuntuu. Muistutin myös, että erostamme on toki suht vähän aikaa (puolisen vuotta) ja hyppy uuteen suhteeseen saattaa senkin vuoksi tuntua pelottavalta. 

Tänään, maanantaina, menin töihin ja puolen päivän aikoihin Facebookin etusivulleni lävähti koko ruudun täyttävä ”Rakastajatar 20-v ja Ex-miehesi ovat PARISUHTEESSA”. Laitoin miehelle viestiä: ”sä sitten kuitenkin halusit olla parisuhteessa?”. Miehen mukaan Rakastajatar oli laittanut päivityksen kysymättä häneltä asiasta ja mies selitteli olevansa huonolla tavalla yllättynyt. Onhan kuitenkin edelleen (varsinkin miehellä) ystäviä ja kavereita jotka eivät koko erostamme mitään tienneet. Ei siis mikään ihme, että puhelimet alkoi molemmilla, sekä minulla että hänellä, soida kuumina.

Mutta tässä tulee paras osio: onnittelin miestä sillä tavalla aivan vilpittömästi ja mies sanoi nyt selvinpäinkin asioita kuten ”en ole onnellisimmillani” ja ”mä vähän veikkaan ettei tämä kauaa kestä, sillä näkemykset ei ihan ole samalla viivalla” suhteeseensa viitaten. Tässä välissä voi tietysti sosiaalipornon kaipuu yllättää ja mieleen tulee väkisinkin yksi kysymys. Miksi? Oi, m-i-k-s-i aloit suhteeseen jos et ole sen kannalla vai yritätkö nyt kuitenkin selittää asiat jollain käsittämättömän kierolla tavalla minun korviin sopiviksi? Vai oliko tämä viimeinen yritys katsoa onko ”paluu ex-vaimon huomaan”-kortti vielä käytössä? Mystiset ovat miesten mielet.

Kävin tykkäämässä muutuneesta parisuhdestatuksesta. Verrokkina kerrottakoon, että päivitin tänään itselleni sattuneen koomisen tilanteen omaan feispuukkiini. Jännäpä oli huomata miten tunnissa keräsin tykkäyksiä omasta ja miehen lähipiiristä (äitinsä, tädit, ystävät jne) kymmeniä, kun taas miehen muuttunut status.. no edes äitinsä ei ollu käynyt tykkäämässä, onnitteluista puhumattakaan. 

JA KYLLÄ, NAUTIN TÄSTÄ PIKKUSIELUISESTA HETKESTÄNI AIVAN INAN VERRAN LIIKAA – eikä edes kaduta!

Btw. Ihan rehellisesti voin sanoa, että ainoa mikä tässä hetkeksi pisti hyperventiloimaan oli se, että naiivisti jaksan ihmetellä miksi minulle pitää väittää muuta kun totuus on selkeästi toinen. No, voin kertoa että ex-vaimo-kortti on niin täysin done, kuin käytetty vessapaperi, ja semmoista jokeria ei olekaan mikä muuttaisi mieleni ja sytyttäisi kiinnostuksen uudestaan. Täten myös lähetän kaiken rakkauteni niille ystäville ja veljelleni, jotka soittivat ja viestittivät tämän päivän aikana kysyen mitkä fiilikseni ovat. Erityismaininnan saavat:
1) paras ystäväni, joka poisti eksäni välittömästi fb-kavereistaan ja pisti minulle viestillä tiedoksiannon: ”Vittu mikä nilkki. Oikea limanuljaska, oikeesti.” sekä
2) veljentyttöni todetessaan ”Jos mä olisin sä, niin tuntisin pyhää venäläistä vihaa Rakastajatarta kohtaan.”

Eksien kunniaksi keräsin taas pienen kuvakollaasin: