Ensitreffien päätteeksi heräsin sunnuntaina hymy korvissa. Viestiteltiin jälleen Ankan kanssa ja myöhemmin illalla hän taas soitti. Iltapuhelut kestivät monta tuntia ja hän väänsi asiaa jokaisesta tikusta mitä maailmassa on koskaan tehty. Tässä vaiheessa hän myös kysyi, uskokaa tai älkää, ”voisitko kuvitella rakastuvasi minuun?”. Hiljenin täysin. Mietin, että voinko lyödä luurin korvaan. Päädyin tuohtuneesti tokaisemaan jotain ympäripyöreää ”mitä sä oikein kysyt ja odotat multa?”-tyyppistä. Kerroin myös suoraan, etten halua vastata tähän. Ehkä tästä omasta reaktiosta olisi jo pitänyt tajuta vihje itselleni.
Pääsin kuitenkin yli asiasta ja hän ehdotti, josko tekisi minulle kasvisruokaa, katsottaisiin leffaa ja sen semmoista. Suostuin. Sovittiin, että tulen yökylään. Ankka oli jotenkin todella muikeana ihan vaan siitä, että olin olemassa. ”Miten kukaan on koskaan voinut päästää sut menemään?”. Ankka siis tiesi jo historiastani: eroon päätyneestä pika-avioliitosta. Ihmettelin miten mies voi olla niin avoin tunteistaan, sillä en ollut tottunut avoimiin ihailuihin, ja tietysti sulavasti töksäytin tämänkin hänelle.
Ruoka oli ihan siedettävää, leffasta en paljoa muista ja sitten jo päädyttiinkiin makuuhuoneeseen. Seksi oli kivaa. Ei parasta elämässäni, mutta ihan kuitenkin positiivinen kokemus ja plussaa Ankalle: hän oli ensimmäinen tapaamani mies joka oma-aloitteisesti otti kondomit puheeksi ja käyttöön ilman erillistä pyyntöä. En kuitenkaan kokenut oloani täysin mukavaksi ja rennoksi hänen seurassaan, en vainosannut vielä määritellä mikä se jokin oli, mikä vaivasi. Hän kuitenkin oli hyvin huomaavainen: kosketteli, pussaili, teki ruokaa, piti minua jalustalla – tosin vähän liikaakin – ja oli vielä vakavarainen.
Hän myös puhui eksästään lähtökohtaisesti ei-niin-vaivaannuttavasti, mutta joskus lipsahti hyvin aggressiivishenkinen ämmittely, jolloin kerroin etten pidä nimittelystä.
Minun lisäksi Ankka piti pieniä lamppuharjakoiriaan kuin kukkia. Hän kertoi olevansa koirakuiskaaja, mutta jostain käsittämättömästä syystä koiransa pissailivat sisälle, autoon ja milloin minnekin, puhumattakaan siitä että noin ylipäätään kerjäsivät joka mutkassa ja tekivät mitä lystäsivät. Joten nukuin vuoden huonoimmat yöunet sinä ensimmäisenä yhteisenä yönä. Koirat pyörivät sängyssä ja Ankka RAAPI itseään koko yön. Seuraavana päivänä olin aivan hermoraunio ja kerrottuani tämän Ankalle, laittoi hän myöhemmin päivällä viestin, että oli käynyt ostamassa uuden untuvapeiton ja tyynyn minulle, minun spekseillä. Olin äimänä, mutta tavallaan imarreltu. Kutsuttuna menin seuraavanakin yönä kylään ja nukuin jo vähän paremmin.
Tuli ystäväni vapaamuotoiset synttärijuhlat, jonne ajattelin raahata Ankan arvioitavaksi. Ankka oli hyvin seurakelpoinen, mutta jutellessaan ystävilleni hän oli ylistänyt minua vähän liikaa ja kertonut löytäneensä minusta ”naispuolisen itsensä”. En tiennyt miten suhtautua asiaan.
Puolitoista viikkoa, kolme tapaamista ja kolmea ruusupuskaa, yhtä sänkyyn tuotoa aamiaista, sekä muutamaa välttelemääni puhelua myöhemmin Ankka ehdotti vievänsä minut Haikon kartanoon hemmoteltavaksi. Kerroin, ettei taloudellinen tilanteeni juuri tässä kuussa anna periksi, mutta ei puhettakaan että olisin saanut maksaa itse. Joten mentiin.
Kävi ilmi, että hotellihuoneena oli kaksikerroksinen sviitti omalla saunalla, keittiöllä ja kahdella vessalla. Illaksi oli varattu pöytä ravintolasta. Juotiin valitsemaani (kalliihkoa) viiniä ja ruoka oli hyvää. Istuttiin ravintolassa myöhelle ja höpöteltiin niitä näitä. Yhtäkkiä Ankka sanoi ”Niin. musta tuntuu että sä olet aika kokematon rakkaudessa.” Wait, what?
Olin kivassa puolikkaan viinipullon nousussa, pysähdyin niille sijoilleni ja jäin epäuskoisena tuijottamaan miestä. En saanut sanaa suusta.
Kävi ilmi, että vaikka olin sanonut muutamaankin otteeseen etten ole tottunut tällaiseen romantiikan määrään, ja että vähempi on kanssani parempi, enkä ole edes niin sujut romantiikan kanssa että puhuisin jatkuvalla syötöllä (tarkoittaen jokaisella tapaamiskerralla) tunteista ja olemisen ihanuudesta, niin tämä teki minusta kokemattoman. Siinä hetkessä en edes osannut vastata miehelle.
Myöhemmin keksin montakin hyvää vastinetta, alkaen ihan siitä että ”sä et tunne mua, ja sun päällekäyvyys saa mut vetäytymään. Osaan kyllä rakastaa vahvasti, mutta sinä et ole se kohde”.
Noin kolmen viikon tuntemisen jälkeen mies kysyi lähtisinkö neljän kuukauden kuluttua tapahtuviin sukujuhliin aveciksi. Kiemurtelin vastaukseni kanssa ja sanoin, että lupaan harkita asiaa lähempänä.
Pikkuhiljaa ymmärsin missä oli vika. Ankka oli tylsä tosikko. Blaablaa ”tunteet blaa blaa”.. ”olet parasta mun elämässä” ja neljäsataa Cheek-sitaattia. Ei riitä, että hän piti minua hauskana (ja tietysti prinsessanaan..), kun hän ei millään muotoa, koskaan ikinä, saanut minua nauramaan. Tosikkouden lisäksi hänelle oli äärimmäisen tärkeää miltä asiat näyttävät, tai tarkemmin: että asiat näyttävät kalliilta ja hän menestyvältä. Silti hän kiisti asian, piti itseään vaatimattomana ja vähään tyytyvänä. Kroisos olisi ollut liian itsestäänselvä lempinimi, joten näin muodostui Ankka. Ja kyllä hän itseasiassa näyttikin ankalta isoine huulinen.
Ankan kaikki ystävät tuntuivat olevan naisia ja hän puhui heidän asioistaan kummallisen avoimesti. Kysyin ohimennen onko hän mustasukkainen ihminen – ei millään muotoa, missään nimessä, mutta kun kerroin meneväni ”kaverille”, sain vastineeksi viestin siitä, että hän vihaa ”kaveri” sanaa, sillä pitää tietää kenestä kaverista puhun. Tämä heitti vettä myllyyni, enkä vahingossakaan puhunut ystävistäni nimillä.
Kuukauden satunnaisen tapailun jälkeen (minä pidin sen satunnaisena, joka kerta kun Ankka halusi lisää yhdessäoloa ja enemmän minua, vetäydyin enemmän) hän ilmoitti poistaneensa Tinderin. Mutta ei riittänyt, että hän poisti omansa, hän myös alkoi vaivihkaa painostaa minua vakavampaan suuntaan. Hän halusi olla elämässäni täysin. Lopulta sanoin, etten ole valmis vakavaan suhteeseen, tämä ei tunnu oikealta ja että on varmasti parempi jatkaa erillään. Ankka sulatteli asiaa viikonlopun ja tyytyi kohtaloonsa sydäntä riipivien ”ero”viestien saattelemana.
Hän oli niin intohimoinen ja tosissaan kanssani, että vakavissaan mietin koituuko tästä ongelmia, saanko perääni stalkkerin, mutta ilokseni olin väärässä. Ankka nieli tappionsa ja pyynnöstäni poistui lopulta elämästäni.
Mitä tästä opin? Luota vaistoosi. Piste.
