Jefumies

Jos jokin, niin Jenkkifutis on miehinen laji. Jefumiehet on raavaita, hikeä ja testosteronia puhkuvia uroita joihin kannattaa paneutua (no pun intended..) välittömästi mikäli tilanne sen sallii. Paitsi tietysti jos ne on sukulaisia. Tai ystävän mies. Tai muuten vaan varattuja.
Otin siis omasta neuvosta vaarin ja laitoin nettideittiprofiilini kautta viestin sinkulle Jefumiehelle. En ole koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut mistään deittailusäännöistä, saatika että viitsisin odottaa miesten tekevän aloitteen – ei ne kuitenkaan tee. Tähän ikään mennessä olen oppinut, että huumorintaju ja äly on ne minun valttikortit, ei niinkään maailman kuumin perse tai tiiviiksi treenattu vyötärö (no, tämä nyt tietysti olisi ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Väsyttää ajatuskin).

Mutta siis takaisin Jefukundiin. Kuvan perusteella tyyppi näytti hyvältä, profiiliteksti oli hauska, vähän nuori se taisi olla mutta niin olen minäkin (uskon ainakin olevani). Viestiteltiin pari päivää ja Jefumies vaikutti todella lupaavalta. Sopivan flirttaavalta, kuitenkin loppuun asti kohteliaalta herrasmieheltä. Muy Bueno!

Lyötiin tärskypäivä lukkoon ja sovittiin, että tulen haetuksi kotiovelta, jei! Pientä henkistä miinusta kuitenkin siitä, että jouduin yksin kehittämään treffien agendan eikä kundilla varsinaisesti ollut mitään järkevää sanottavaa asiaan. Treffipäivä oli lämmin kesäinen päivä, joten mentiin lähistöllä olevan järven rantakioskille jäätelöostoksille ja kävelylle siellä suunnilla. Kundi oli hauska ja kohtelias, ok näköinenkin. Vaikutti vieläkin ihan hyvältä, ainakin Amikseen ja Jouhipartaan verrattuna. Lenkki oli nopeasti heitetty joten ehdotin josko hän tulisi luokseni teelle. Sosiaalipornon ystäville kerrottakoon, ettei tämä ollut mikään ”päiväkahviseuraa?”-ehdotus. 

Sisällä tunnelma ehkä jotenkin lässähti. Juteltiin kaikennäköistä ja Jefukundi oli kyselevä ja sosiaalinen. Mutta jotenkin tuli semmoinen isosisko-pikkuveli-asetelma. Aika mateli ja kunnes vihdoin kundin piti lähteä treeneihin. Pystyin kuitenkin mielessäni näkemään toisetkin treffit joten laitoin Jefumiehelle vielä viestiä myöhemmin. En koskaan saanut vastausta tähän viestiin – jännä.

Tarvitseeko sanoa sitä ilmeistä? Minussakin saattaa olla vikaa.

nfl-replacement-referees-mistakes-sports-ecards-someecards1.png

Kuva: http://www.someecards.com/

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Akateemikosta jouhiin

Amiksen kanssa kokonaiset kolme päivää pyöriessä olin ehtivä nainen ja kävin myös toisilla ensitreffeillä. Kirjoitellessa tämäkin tyyppi vaikutti normaalilta, fiksulta, kiinnostavaltakin. Vähän ehkä idealistilta, mutta onko se nyt sitten huono asia lainkaan? Viestejä vaihdellessa ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut semmoista oloa, että jalat muuttuisi hyytelöksi edes ajatustasolla, joten kundin ehdottaessa treffejä, hannasin. Selitin jotain ontuvaa koko viikonlopun kestävästä visiitistä vanhempien luokse. Kerroin myös, ettei siellä peräkorvessa oikein edes netti toimi, joten ”palataan asiaan myöhemmin”. Puolet selityksestäni oli myös ihan totta. Tai ainakin se, että olin menossa muutaman tunnin visiitille vanhempieni luokse, toiseen kaupunkiin. Ja tietysti totta oli myös se, ettei siellä oikein netti meinaa toimia, ainakaan Facebookkia enempää..

Jotain kuitenkin päässäni naksahti ja päätin rohkaista mieleni. Laitoin akateemikolle viestiä jossa kerroin palanneeni kotiin odotettua nopeammin. Kundi keräsi välittömästi pisteet kotiin treffiehdotuksellaan, joten suostuin deiteille jo lähes innoissani. Vai kuulostaako muka millään muotoa pahalta mennä Olympiastadikan torniin ihailemaan Helsinkiä ja kiertää sen jälkeen Töölönlahtea kun päivä on lämmin ja aurinkoinen?

Vastassa olikin suhteellisen normaalin oloinen kundi. Ihan ok ulkoisilta avuiltaan ja juteltavaakin riitti. Hyvin nopeasti kuitenkin tajusin ettei tässä ole minkäänlaista kipinää mihinkään suuntaan ja toisaalta miehen maailmankatsomus oli aivan totaalisen liian Helsinki-keskeinen, suorastaan halveksuva muualla asuvia suomalaisia kohtaan, saatika niitä ihmisiä kohtaan jotka tekivät erilaisia asumisratkaisuja kuin jo normaaliksi sisäistynyt Kallio-keskeinen elämänsä. Lopullisen ”EI”-natsan mies sai siinä vaiheessa kun auringon paistaessa sopivassa kulmassa huomasin, että tyypin kaulalla oli epämääräisissä sormenpään kokoisissa rykelmissä sentin puolentoista pituisia hevosen jouhia muistuttavia vaaleita pitkiä ja paksuja karvoja. Oikeasti? Ne ei edes kasvaneet mistään luomesta. 

”Mennäänkö vielä kahville?”
”Ei kiitos, pitää mennä harrastukseeni”

Casen opetus?
1) Luota edelleen siihen ensifiilikseen
2) Älä ikinä unohda omia kriteereitä. Niistä voi joustaa, mutta ei niitä nyt sentään unohtaa kannata.
3) Mikäli haluat tulevaisuudessa lapsia, mieti miltä sinun ja deitin lapset näyttäisivät. Jos päädyt tähän, juokse kovaa:

just-horsing-around.jpg

Kuva: http://www.barnorama.com/

Suhteet Rakkaus Höpsöä