Löysin Tinderistä sattumalta velmulta näyttävän kundin. Aloimme jutella hänen aloitteestaan ja nähtiin parin päivän päästä. Ensitreffit meni kivasti, tultiin hyvin juttuun ja pientä varovaista flirttiä oli ilmassa. Kundi oli toiselta paikkakunnalta, joten hän varovaisesti tiedusteli majoitusmahdollisuuksia. En kuitenkaan ollut valmis raahaamaan suhteellisen vierasta miestä luokseni, joten kieltäydyin nätisti, mutta ehdotin että tavataan uudestaan.
Pari viikkoa meni, oltiin hyvin ahkerasti yhteyksissä kunnes lopulta nähtiin yökyläilyn merkeissä. Mies oli ihana. Hauska, huomioiva ja jotenkin hyvällä tavalla täysin normaali. Mikä parasta, hän oli muusikko: olin aivan sulaa vahaa.
Muusikko oli näppäräsorminen, kiitos ahkeran soittamisen. Tuntui, että kemiaa riitti molemminpuolisesti. Pari tuntia lähtöni jälkeen hän jo laittoi viestiä, että olisi voinut pitää minut luonaan pidempäänkin. Illalla tuli myös hyvänyön toivotukset symppishymiöin varustettuna.
Seuraavana päivänä viestiteltiin jonkin verran minun aloitteesta ja illalla sain myös hyvänyöntoivotukset sydänhymiöin ja beibellä varustetusti. Sitä seuraavana päivänä viestittely oli jo huomattavan paljon hitaampaa hänen puoleltaan, eikä puhettakaan yötoivotuksista.
Ollaan jo sovittu, että hän olisi tulossa luokseni viikonloppuna, mutta jotenkin luen nyt tilannetta niin, että hän tulee vielä perumaan. Saatan tietysti olla väärässäkin, mutta yleensä osun oikeaan kun luen ihmisten käytöstä. Sen verran usein olen itsekin ollut siinä epäkiinnostuneen asemassa, että tiedän kyllä miten silloin käyttäydytään. VMP. Ehdin tykästyä häneen jo aivan liikaa.
Vastikään tuli se päivä, kun vihdoin tapasin ex-mieheni uuden tyttöystävän. Olin vuoden aikana useampaan otteeseen miehelle maininnut, että olisi kiva tavata tyttöystävänsä, koska haluaisin mielelläni tietää kuka kotieläintäni hoitaa silloin kun eläin on miehellä, ja kun kuitenkin olemme enemmän ja vähemmän tekemisissä. Olin myös kuullut monelta suunnalta ei niin mairittelevia juttuja tästä nuoresta naisesta. Eikä pidä vähätellä sosiaalipornonhakuisuuttani. Totta helvetissä halusin tietää millainen on hän, joka minut korvasi.
Tämä nuori nainen ei ollut vuodessa herättänyt järin lempeitä tunteita miehen suvun suunnalla. Myös yhteiset ystävämme pitivät mimmiä lievästi sanottuna vaikeahkosti lähestyttävänä. Alkuun ihmettelin, että minkä ihmeen mies on kylkeensä kaivanut: 12 vuotta nuorempi tyttönen, josta kukaan ei oikein pidä? Miksi?
Jossain vaiheessa tajusin mistä oli kyse – mimmi oli kuuleman perusteella joko ujo vieraiden ihmisten kanssa tai ihan vaan sosiaalisesti lahjaton, mikä johdosta saattoi vaikuttaa kylmältä. Mutta hän oli minä 7 vuotta sitten.
Miehen minua edeltänyt suhde päättyi siihen kun minä tulin kuvoihin ja vasta puoli vuotta yhteiselomme alkamisen jälkeen tämä kuvio selvisi minullekin. Kriisihän siitä tuli. Se selitti miksi miehen suku oli kylmähkön oloinen minua kohtaan ja miksi sopeutuminen oli alkuun niin saatanan vaikeaa. Olin nuori (saman ikäinen kuin tyttöystävänsä nyt), enkä tiennyt miten kohdata asia. Reilu vuosi siinä meni kunnes tilanne alkoi muuttua. Olimme viettämässä juhannusta miehen sukulaisten kanssa kun saunassa, muutaman rohkaisevan siiderin seurauksena, avauduin yhdelle sukulaisnaisista. Kerroin, että tilanne oli ollut vaikea: en tiennyt edellisestä suhteesta, enkä ollut tarkoituksellinen parinrikkoja. Se oli paras ratkaisu aikoihin. Välit alkoi lämmetä ja joka kyläilyllä minut otettiin aina vaan lämpimämmin vastaan. Heistä tuli ystäviäni. Oletan tämän vaikuttavan paljonkin heidän suhtautumiseensa tähän nykyiseen tyttöystävän. Sekä sen, että nykyinen tyttöystävä tiesi alun alkaenkin miehen olevan varattu.
No, nyt kun näin tämän tyttöystävän niin ensikohtaaminen oli ystävällinen, hän oli miehen kautta kutsunut minut heille kylään ja saapuessani paikanpäälle hän tuli kättelemään ja esitteli itsensä. Kyläily kesti reilut puolituntia. Mies esitteli taloa, tyttöystävä istui sohvalla. Kehuin hänen tekemää juustokakkua. Pyrin huomioimaan häntä keskusteluissa ja varoin sanomasta hänelle tai miehelle asioista, joista voisi tulla vaivaantunut olo, pysyin köykäisissä ja yhdistävissä asioissa, eikä mitään muistelo-juttuja. Koko kyläilyn aikana hänestä sai irti noin kolme lausetta, sisältäen itsensä esittelyn, plus muutaman yksittäisen sanan. Jossain välissä hän haki kynsilakkajuttuja ja paneutui niihin. Ei juurikaan ottanut katsekontaktia tai edes kääntynyt katsomaan jos puhuin hänen suuntaan (=hänelle). Kynsien lakkauksesta huolimatta hän ei vaikuttanut ulkoisesti tilanteesta ahdistuneelta, mikä toki saattoi silti olla mahdollista, asetelman huomioiden.
Mutta nyt tiedän mistä kaikki puhuivat. Nyt ymmärrän miksi hänestä jää kylmä fiilis, sellainen kuin häntä ei tippaakaan kiinnostaisi muut ihmiset.
Lopputulema? Odotin itseltäni ylimielisiä ajatuksia mimmin suhteen. Oletin, että koen tarvetta näyttää miten hyvin minun asiat on (tähän väliin on huomautettava, että vaikka ajattelisinkin niin, olen silti niin kovin korrekti ja sovitteleva etten antaisi sen näkyä), mutta yllättäen semmoisia ajatuksia ei tullut. Pikemminkin semmoinen olo, että voisinpa antaa tälle sosiaalisesti kömpelölle, joskin tavallaan sympaattiselle tytölle äidillisiä neuvoja miten selvitä sosiaalisissa tilanteissa.
