Muutoksen tuulia
Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa lyhyesti siitä, että ostin ensiasuntoni tässä hiljaiseloni aikana. No niinpä kuulkaa tein. Vuosi ja kolme kuukautta on kulunut siitä, kun erosin pitkästä parisuhteesta. Nyt asiat eivät voisi olla paremmin. Tai no siis, voisi tietysti, jos löytäisin sen kokoluokan rahapussin kadunkulmasta, että voisin lähteä vuodeksi kiertämään maailmaa vailla taloushuolia. Mutta pointtina siis se, että olen onnellinen nykytilanteessani. Olen myös saanut talouteni tasapainoon (ilman sitä löytörahapussia) ja sen seurauksena päädyin heräteostoksena asuntokaupoille. Miten tässä nyt näin kävi?
Olin kertonu lähipiirilleni, että vuoden 2015 aikana pyrin löytämään itselleni sellaisen asunnon, jossa näkisin viihtyväni niin, että voisin sen ostaa. Asunnon ei tarvitsisi olla unelma-asunto, mutta en haluaisi enää asua sellaisilla kulmilla kuin missä nyt olin, pakon sanelemana, asunut vuoden vuokralla. Alue oli masentava, tympivä ja naapurit ahdistavia. En tosin ollu tehnyt elettäkään tämän muuttoasian edistämiseksi, en oikeastaan edes ollut seuraillut asuntoilmoituksia.
Kunnes yhtenä satunnaisena päivänä kälyni ilmoitti, että seinänaapurinsa ovat myymässä asuntoaan. Kävin heti väijymässä ilmoitusta ja asunto näytti liiankin lupaavalta. Muutaman päivän päästä oli ensiesittely, jonne suuntasin sukkana. Varmuudeksi otin kälyn mukaan henkiseksi tueksi. Elämäni ensimmäinen asuntonäyttö. Jännää!
Kävi ilmi, että olin ainoa asunnosta kiinnostunut ja kliseisesti jo siinä vaiheessa kun astuin eteisestä sisään, tiesin, että rakastuisin asuntoon suunnattomasti; siitä tulisi unelma-asuntoni. Tapani mukaisesti en ollut millään muotoa valmistautunut asunnon ostoon, en ollut edes kysellyt asuntolainamahdollisuuksia, joten maanantaina olin yhteydessä pankkeihin. Asuntolaina oli huomattavasti budjettiani isompi ja olin aivan varma, ettei kukaan myönnä tällaista lainaa yksin asuvalle ihmiselle, jolla ei käytännössä ollut edes pesämunaa. Vaan kuinkas sitten kävikään.
Kaksi viikkoa myöhemmin kaupat oli tehty. Kevään aikana pääsen muuttamaan ja vaikka olen vasta kahdesti käynyt asunnossa, tuntuu kuin olisin löytänyt sielunkumppanin tästä kodista. Se tuntuu enemmän kodilta, kuin aiemmat asuntoni yhteensä.
Millainen asunto se sitten on? Kaksikerroksinen rivitalokolmio pk-seudun ulkopuolella, rauhallisessa taajamassa. Pieni – joskin postimerkkiä isompi – piha, katettu terassi, OMA SAUNA ja paljon tilaa ihan vain minulle. Sekä maailman parhaat naapurit!
