Peruspäivä

Nyt kun olen tuntenut Nikkaroijan kokonaiset kaksi viikkoa, voisin väittää, että olen ehkä ihan inasen ihastunut. Sillai hyvin varovasti vaan. 
En ole koskaan elämässäni ollut parisuhteessa ”vieraan kanssa”, eli olen tuntenut ne vähäiset seurustelukumppanini etukäteen edes jotenkin ja kaveruudesta on muodostunut suhde, eli koko deittailukuvio täysin vieraan miehen kanssa tuntuu aika hauskalta ja uudelta. Tai mitä tämä nyt sitten onkaan. En tiedä voiko tätä edes laskea deittailuksi, mutta jotakuinkin päivittäin olemme yhteyksissä ja tavattu ollaan kuutisen kertaa. Mieluiten nyt ehkä kuitenkin jättäisin termistöt pois ja pitäisin hauskaa kesätreenin merkeissä niin kauan kun sitä kestää. 

On ”suoraan asiaan”-puhetta ja on ”small talk”-juttuja ja joka kerta Nikkaroija onnistuu luomaan tahallista tai tahatonta tilannekomiikkaa niin, että nauramme aivan tolkkua vajaina. Koska meillä tuntuisi olevan niin helppoa ja hauskaa keskenämme vaikka puhuttaisiin vakavistakin asioista, niin pikkuhiljaa olen alkanut miettiä, että miten kauan on korrektia kirjoitella Nikkaroijasta.
Juttelin asiasta ystäväni kanssa ja sain kaksi hyvää kiintopistettä: ”niin kauan kuin vain deittailette epävakavasti” ja hänen ”sulla oli moraali niin korkealla melkein 7 vuotta, anna sille vähän hengähdystaukoa niin se jaksaa taas pysyä tauon jälkeen yläilmoissa” -kommenttien jälkeen tulin siihen tulokseen, että what the hell ja ahkeraa nikkarointia viikonlopun ohjelmistoon!