Puheluasteella oleva Putkimies

Kuten jokainen ah niin trendikäs sinkku, päätin minäkin liittyä Tinderiin muutamia viikkoja sitten. Niille jotka eivät tiedä mikä on Tinder, niin.. no googlatkaa, olkaa niin hyvät. Matchejä alkoi tulla ihan huimaa vauhtia mutta vain parin hassun kanssa päädyin tsättäily asteelle. Yksi niistä oli pohjoisesta kotoisin oleva, sittemmin pk-seutulaistunut Putkimies. 

Putkimies jaksoi sinnikkäästi lähetellä satunnaisia viestejä, joihin vastailin aika laiskahkosti kunnes vastikään hän tarjosi puhelinnumeroaan siirtyäksemme keskustelulinjalle. Vetosin flunssaani ja sen viemään ääneen kun laitoin kuin laitoinkin whatsapp-viestin soittamisen sijaan. Enkä edes valehdellyt, flunssa oli ja äänikin matala, mutta olisihan sitä tietysti voinut soittaa, jos siis olisin miltään muulta kuin työni osalta phone girl-tyyppiä. En ole. En edes ystävieni kanssa.

Whatsappailtiin pari päivää kunnes eräänä iltana, makoillessani sängyllä vieläkin flunssaisena ja ääni sopivasti käheänä, Putkimies soittaa. Olin juuri whatsapannut työkaverin kanssa, joten päässäni ehti vilahtaa sen 482 eri ajatusta tähän malliin:

• Mitä hittoa se mulle soittaa?
• Mitä mä sille sanon?
• Entä jos vastaan ja puhelu on vaan kiusallinen ja vaivaannuttava?
• Onkohan se joku stalkkeri ja ilmoittaa olevansa oveni takana – ai mutta osoitetietoja ei saa puhelinnumerollani..
• Ei jumalauta, se on salee just nähnyt mut whatsapissa, joten tietää että olen puhelimen ääressä?
• Onko nyt mennyt jo liian kauan, kehtaanko vielä vastata? 
• Soitanko vaan takaisin kohta?
• Pitäiskö kuulostaa hengästyneeltä, kuin olisin rynnännyt puhelimen luokse?

Kunnes rohkaisin mieleni ja totesin k-18 puhelintyöntekijältä kuulostavalla oi niin pehmeällä äänelläni ”No mutta hei?”

Ja mitä sitten tapahtui? Juteltiin kokonainen tunti(!), mikä on historiallista minulle – edes ystävieni kanssa en puhu maratonpuheluita (yhtä lukuunottamatta, mutta se ajaakin rekkaa työkseen). Juteltiin kaikesta mahdollisesta, kissoista, koirista, ruuasta ja sen valmistamisesta, naapureista ja suhteista niihin, viineistäkin vähän, töistä, prätkistä, asuinalueista, sekä kotikaupungeistamme.

Puhelun jälkeen olin äimänä. Olipa onni, että Putkimies sattui soittamaan, sillä hän kuulosti Mieheltä ja puhui vielä kaiken lisäksi todella viehättävällä tavalla pohjoisen murretta ja olipa kuulkaa vielä hauskakin. Koska mikään ei sytytä niin kuin oivaltavan hauskat ja sopivan tilannekoomiset miehet, niin sovittiin, että nähdään lähipäivinä, kunhan aikataulut saadaan yksiin.

Jännää!

Kuva: http://www.someecards.com/