Putkimiehen parempi puoli
Nikkaroijan kanssa on vieläkin kivaa, hän ansaitsee taas ihan oman postauksensa. Sitä odotellessa ohessa kuitenkin pyörii myös Putkimies. Putkimiehen kanssa viestittely on ”ihan ok”, mutta välillä tulee vähän fiilis että nyt on muutama(kymmenen) silmäniskuhymiöä liikaa. Toisaalta pidän kovasti siitä, kun hän soittaa. Jutellessa homma jotenkin sujuu huomattavasti paremmin ja Putkimies vaikuttaa sellaiselta jonka seurassa saattaisi viihtyä pidempäänkin. Ollaan siis juteltu muutamia kertoja puhelimessa.
No, sovimme siis treffit alkuviikolle ja Putkimies ehdotti että mennään Linnanmäelle pyörähtämään ja käydään ainakin ihailemassa maisemia korkealta. Korkeanpaikankammostani huolimatta pidän edelleen näköalapaikoista, joten pidin myös ehdotuksesta kovasti ja sovittiinkin tärskyt alkuillalle. Niihän siinä sitten kuitenkin kävi, että muutamia tunteja ennen tapaamisajankohtaa ilmoitin, että joudun jäämään töihin pidemmäksi aikaa enkä pääse paikalle. Ensimmäistä kertaa siis rehellisesti HANNASIN treffeiltä. Ilmoitin asian pahoitellen ja tietysti tyylikkäästi whatsapp-viestillä mutta ehdotin josko voisin vielä illalla kuitenkin soittaa hänelle.
Hävetti.
Prosessoin asiaa koko illan ja mietin pitkään, miksen uskaltanut/halunnut lähteä treffeille. Tulin siihen tulokseen, että 8 tunnin hikinen ja totaalisen uuvuttava koulutus (+ ajomatkat päälle) veti mehut hellepäivänä niin finaaliin, etten vaan yksinkertaisesti olisi jaksanut liikkua keskustaan asti. Toisaalta oli huono omatunto koirankin puolesta, joten lähdin mielummin laahustamaan pihalle eläimen kanssa. Ja tietysti kolmantena on tässä välissä ehkä ihan validia mainita, että sovittiin Nikkaroijan kanssa että nähdään seuraavana päivänä, joten yksiavioinen minä ei ehkä olisi kyennyt antamaan parastaan Putkarin kanssa.
Soitin kuitenkin illalla Putkimiehelle (kun Nikkaroijan kanssa viestittelyltäni ehdin) ja juteltiin reilut puolisentuntia. Pyysin anteeksi sitä, että feidasin treffeiltä ja siinä vaiheessa oli jo huono omatuntokin asian takia, joten olin vilpittömästi pahoillani oikkuiluistani. Höpöteltiin niitä näitä ja hän oli lähdössä seuraavana aamuna viikoksi pois kaupungista, joten sovittiin että nähdään noin viikon kuluttua, kunhan hän palaa takaisin kuvioihin. Sillä hetkellä olin jo ihan innokas asian suhteen.
Nyt en sitten taas tiedä mitä ajatella. Siis muuta kuin Nikkaroijaa.