Selkärangatonta toimintaa

Olin taas tyylikkään aikuinen ja annoin yhteydenpidon Putkimiehen kanssa vain hiipua vastailemalla viesteihin lyhyehkösti ja olemalla kyselemättä häneltä yhtään mitään. Jännä, varsinkin kun itse pidän niin kovin hyvistä tavoista ja suoraselkäisyydestä. 
Kaksi ja puoli päivää Putkimiehestä jaksoi kuulua alvariinsa ja joka jumalan viesti oli kylvetty täyteen hymiöitä – pääsääntöisesti silmäniskuja. Teki mieli tarjota henkistä bitch släppiä ”Hei C’moon!”. Mutta yllättävän nopeasti vähähkösanaisuuteni ilmeisesti meni vastaanottimeen.

Noh, noin 97% kaikista maailman eläinlajeista on selkärangattomia, joten se selittänee omankin käytökseni. Voitte sitten muistuttaa tästä esimerkillisyydestäni kun ensi kerran vaahtoan käytöstapojen puutteesta tai raivoan (toki vain sisäisesti) kun miehestä ei kuulu mitään. Tosin olen itsekin ymmärtänyt tämän ”hiljaisuus”-vihjeen ihan kertaheitolla mikäli yksien ainoidein treffien jälkeen ei vastapuolesta enää kuulu – laitoin siis taas hyvän kiertämään. Olihan se oikeastikin kaikin puolin fiksun ja mukavan oloinen kundi, puhumattakaan siitä että tiettävästi oli kokkaustaitoinenkin! Joten varmasti täysi Taivaspari jollekulle. Siis muulle kuin minulle. 

Eli hoi sinkkuleidit, puhelinnumeroa ois tarjolla! Hah.

Vaikka kolme edellistä postaustani koskivatkin vain ja ainoastaan entistä parisuhdetta ja ex-miestäni niin ei huolta – ranteeni on ja pysyvät kiinni, enkä suinkaan ole ehtinyt velloa muistojen ahdistuksessa, kaikkea muuta… 

Kuvat:
seedsofdoubt.com
http://www.dumpaday.com/