Sinkkuuden harmit
Blogisuonen kärsiessä kesäkuivuudesta olen kuluneen viikon lähinnä ravannut töissä, ja rampautettuani itseni fyysisesti liikuntakyvyttömään kuntoon olen vapaa-ajallani pääsääntöisesti vain ollut ja lukenut. Olemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Nyt ajattelin keskittyä lähinnä huonoihin. On ollut aikaa miettiä kaikkia niitä asioita jotka menee lähtökohtaisesti aivan reisille sinkkuuden vuoksi. En ole varsinaisesti aikuisiällä ollut sinkkuna, joten nämä ovat osaltaan uusia asioita, joihin olen joutunut totuttelemaan.
- Yhteiset ruokahetket. Rakastan ruokaa ja pidän kokkaamisesta, sekä leipomisesta. Asuttuani nyt reilut puoli vuotta yksin olen leiponut tasan yhden kerran sämpylöitä (muutamia juhlia, joihin leivoin, ei lasketa). Ruokaa teen keskimäärin kerran viikkoon ja silloinkin sitä jää liikaa yli. Toisaalta on kiva syödä paljon ulkona, mutta kaipaan niitä jaettuja ruokahetkiä. Olisi paljon kivempaa nauraa yhdessä kun haarukka jää typerän näköisenä huulien väliin heilumaan samalla kun käsi jo laskeutuu kauhomaan lisää ruokaa (se on muuten oikeasti kollegoiden kanssa lounastaessa henkisesti hiostava hetki kun tajuat, että kädet on jo pöydällä mutta haarukka tapittaa yksin suussa).
- Kumppanuus. Olen niitä ihmisiä, joilla on tarve jakaa parhaat ja vähemmänkin parhaat asiat jonkun tietyn ihmisen kanssa. Kaipaan sitä, että on omat jutut joita muille on turha yrittää selittää, ja jotka naurattaa lähinnä kahta ihmistä. Kaipaan sitä, että vedetään yhtä köyttä ja vaikkei olisikaan mitään negatiivissävytteistä syytä, niin on me vs. maailma, oma pikku kupla.
- Pariskuntajutut. Ei ole kumppania, jonka kanssa tehdä pariskuntajuttuja. Ei spontaania halailua, eikä ketään johon purkaa paijaustarvettani (ja tietysti saada vastapaijausta), ei pariskuntailtoja, kyljikkäin sohvalla makoilua, ei yhdessä tapahtuvaa asioiden suunnittelua, oli ne sitten tulevaisuuden maalailua, unelmatalojen bongailua tai seuraavan lomamatkan suunnittelua. Tai vaikka kaupassakäyntiä yhdessä.
- On pakko siivota yksin. Yäääh ja Hnnngh! Imurointi on miesten hommaa. Kuten myös lattioiden pesu. Ja joojoo, tiedän, että yksin asuessa siivoan vain omia jälkiäni, mutta niitä omia jälkiä tuntuu joku muukin jättävän, en nimittäin todellakaan usko sotkevani niin paljon kuin miltä asunnossani toisinaan näyttää.
- Varmuuden ja pysyvyydentunteen puute. Kaipaan sitä fiilistä, että toinen haluaa olla kanssani ja minä tiedän sen.
Näistä huolimatta en ole mitenkään perjantaimurhan kynnyksellä. Pikemminkin päinvastoin, sillä tätä postausta kirjoittaessa eksäni laittoi kuvaviestin jonka mukaan hän oli puhaltanut alkometriin kolmen promillen luvut. Kysyttyäni onko kaikki kunnossa, sain vastauksen, että on sydänsuruja. Asiasta ei keskusteltu sen enempää ja hyvä niin, ei noiden kännisten paatosta kukaan jaksa kuunnella. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
