Upseeri

Järjestin ystävilleni tupaantulijaiset eräänä lauantai-iltana. Voimajuomaa naukkailtuani rohkaisin mieleni ja päätin laittaa viestiä Upseerille, jonka kanssa olin nettiprofiilini kautta viestitellyt pari päivää hyvin aktiivisesti ja kattavasti. Hänkin oli pitkä, komea ja ikäiseni mies jolla oli läjäpäin kunnianhimoa ilman itsekeskeisyyttä. Herrasmies (thank god for that!) ja puitteiltaan vähän liiankin hyvää ollakseen totta näinkin tavalliselle minkille kuin minäkin olen.
Niiden muutamien lukuisten voimajuomieni ansiosta lähetin Upseerille illalla ehdotuksen, että mikäli ei säikähdä tuparien jälkimaininkeja sekä minua pienessä darrassa, on hän tervetullut rääppijäisiin seuraavana päivänä. Sain välittömän myöntävän vastauksen. Olin aika innoissani.

Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin kävi niin, että kävelin illalla työkaverin kanssa baarista kotiin ja menimme luokseni jatkoille niin, että pääsin lopulta viideltä aamulla nukkumaan. Näin ei käy ikinä, joten arvata saattaa että klo 12 kun Upseeri puhelimitse minut herätti, en välttämättä ollut täysin elämäni voimissa. En vaikka Upseerin äänikin oli kuuma. Venytin tapaamista vielä tunnilla ja iltapäivästä hän jo saapui ovelleni ja voitteko kuvitella, elokuvista tutuin ottein Upseeri saapui sievän kukkapuskan kera. Aika ihanaa. 

Sääli, että itse olin huolellisesta suihkusta huolimatta aika epäedustava. En meikannut, koska en darraltani pystynyt, olinhan tunnin nojaillut vessanpönttöön ja odottanut oksennusta. Ajatus ei kulkenut ja jossain vaiheessa havaitsin huokailevani ääneen vähän liian usein. Olin kyllä varoittanut voinnistani, mutta veikkaan että se taisi silti tulla vähän yllärinä Herrasmiehelle joka ei juuri käytä alkoholia. 
Juttelu sujui ihan hyvin, Upseeri oli kohtelias ja huomioiva jne mutta olisin tietty voinut miettiä kyläilyn ajankohtaa vähän pidenpään. No, Upseeri lähti. Laitoin myöhemmin vielä viestin, että ”kiitos seurasta” ja jotain muuta lässytystä. Upseeri ei vastannut. Siitähän sen jo tietää että reisille meni.

Maanantaina menin normaalisti töihin ja kerroin työkaverille tapahtumista. Yhdessä luotiin kanamaiseen tapaan keskustelu jonka sisältö pyöri ”ei jumalauta, ei se kyllä soita enää..” ja ”älä nyt, tietty se soittaa!”-kaavojen ympärillä. Ja kuinkas sitten kävikään? Soittihan se Upseeri lopulta!

… Ilmoittaakseen yksien treffien jälkeen, että kiitos mutta ei kiitos. ”Nyt ei ehkä ihan klikannut”. Nielin tappioni nöyränä ja pidin parin päivän tauon nettiprofiilini käytöstä.

Joo, kieltämättä elämän suuria mysteereitä on se, miten meikitön, todennäköisesti vanhalta viinalta haiseva nainen, jonka kämppä oli 12 vieraan tupareiden jälkeen ryönäinen kuin perusjuottola neljälta lauantaiaamuna, ei kelpaa? Maailmassa on virhe.

Ihan ilmaisen vinkin annan täten itselleni: varaa treffit sellaiselle päivälle että on a) aikaa treffeille ja b) olet hyvinvoiva. Tai ainakaan et kärsi vuosisadan krapulasta jos deittikumppani on lähes absolutisti.

Ps. Kaikkihan sen tietää, ja nyt tiedän minäkin, että jos se tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta – se todennäköisesti on sitä.

Kuva: http://www.someecards.com/