Viikonloppukatsaus

Nooh, mitäs tänne?

Mitäpä tässä, Nikkarointeja lähinnä vain. Mieli on korkealla, oli kiva viikonloppu.

Muutaman päivän hiljaiselon päätteeksi Nikkaroija soitteli alkuviikosta ja kyseli kuulumisia, sekä kertoili omista menoistaan ja kuvioistaan. Kyseli vielä että pitäisikö viikonloppuna viettää aikaa yhdessä. No mutta mikä jottei. Perjantai ei käynyt, sillä olin juhlissa (miten näitä nyt vaan tulee joka viikonlopulle!) mutta la&su voisi sopiakin. Vaihdettiin viikolla parit viestit, muttei mitään mullistavaa.

Perjantaina illalla jotenkin tilanne kuitenkin ajautui muutaman viestin jälkeen siihen, että juhlien päätteeksi Nikkaroija nouti minut luokseen. Katsottiin leffaa ja kiehnättiin vierekkäin. Jäin yöksi, mikä on harvinaista. Lauantaina käväisin kotona pyörähtämässä ja palasin pian takaisin Nikkaroijan luokse. Miten sen kanssa onkin niin simppeliä olla?

Tarjouduin tekemään ruokaa. Leffaa, muutamat alkoholit ja lisää yökyläilyä heti edellisen yön perään. Historiallista; koko viikonloppu yhdessä. Aika villiä. 
Lopulta palasin kotiini ja arvelin, että Nikkaroijan henkinen läheisyyskiintiö on täynnä seuraavaksi viikoksi ja ajattelin, että turha odottaa yhteydenpitoa useampaan päivään, mutta hänpä yllätti ja soitti vielä illalla kuulumiset ja hyvänyön toivotukset. Onkohan sillä kuumetta?

Ihan sama, olkoot vaikka ebola niin en vaan voi vastustaa käsikädessä nukahtamista, tai havahtumista keskellä yötä siihen, että joku tulee unisena lähelle ja jää siihen vain pitämään kiinni. Tämä on jotain, mitä aiemmissa parisuhteissani en voi sanoa erityisemmin kokeneeni. 

Saatan ehkä sittenkin pitää läheisyydestä ja huomionosoituksista. Kukapa olisi arvannut.